It's a Free World kotikatsomo

Ohjaaja Ken Loachilla on ollut tapana tehdä elämänmakuisia elokuvia tämän päivän Englannin yhteiskunnasta. It's a Free World... asettuu samaan jatkumoon tarttuen tällä kertaan pakolaisuuden kysymykseen. Loach kuvaa rankkaa aihettaan terävästi sortumatta kuitenkaan minkäänlaiseen kiihkoiluun.

Kolmekymppinen yksinhuoltajaäiti Angela toimii ulkomaalaisen halpatyövoiman rekrytoijana. Elokuvan alkumetreillä hän saa kuitenkin kenkää, koska ei suostu vaikenemaan pomon kourimisista. Topakka Angela ei tästä kuitenkaan lannistu vaan päättää perustaa ystävänsä Rosen kanssa kilpailevan työnvälitystoimiston – toimettomia itäeurooppalaisia kun löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Lupaavan alun jälkeen toiminnan laillisuus ja moraalinen arveluttavuus alkavat kuitenkin saada ilkeän oloista niskalenkkiä Angelan ja Rosen elämästä. Tilannetta kiristää edelleen Angelan ja hänen kouluikäisen poikansa tulehtuvat välit.

Tapansa mukaan Loach johdattaa katsojansa keskelle tämän päivän todellisuutta. Halpatyövoiman ympärillä toimivia ihmisiä kuvaamalla hän paljastaa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita viiltävällä tavalla. Kysynnän ja tarjonnan maailmassa huono-osaisimmat kantavat raskaimman taakan. Jo elokuvan nimi muistuttaa, ettei orjuus ole loppunut. Se on vain muuttanut muotoaan.

Paul Lavertyn tekemää käsikirjoitusta ei voi liikaa ylistää. Elokuva ei sisällä yhtään tyhjää kohtausta saati repliikkiä. Lisäksi maahanmuuttajat on onnistuttu esittämään kasvottoman massan sijasta yksilöinä. Kukaan elokuvan hahmoista ei luovuta tai alistu kohtaloonsa ilman taistelua. Brechtiläistä ajatusmallia mukaillen elokuvan ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, jotka epätoivoisten olosuhteiden vuoksi alkavat toimia tuhoisalla tavalla. Tätä taustaa vasten päähenkilö Angela on rakennettu taitavasti. Samoin kyseistä roolia esittävä Kierston Wareing on tehtävänsä tasalla. Hänen työnsä hyvään pyrkivänä mutta äkkipikaisuudessaan tuhoa aiheuttavana Angelana on alusta loppuun ehdottoman uskottavaa.

It's a Free World... onnistuu tavoittamaan yksilön tarinan kautta jotain universaalia. Muukalaisuuden pohtiminen ei jää elokuvassa pelkästään englantilaisten tehtäväksi vaan laajenee käsittelemään tämän hetken eurooppalaista todellisuutta. Toisaalta toiseuden teema asettaa suurennuslasin alle meistä jokaisen. Ihminen kun määrittelee itsensä toisen kautta.

Vaikka aihe on rankka, Loach on onnistunut karsimaan pessimismin elokuvastaan. Ohjaaja havainnoi ympäröivää todellisuutta yrittämättä syyllistää ketään. Tämän ansiosta It's a Free World... ei jää pelkäksi saarnaksi vaan muuttuu yhteiskunnalliseksi puheenvuoroksi. Kaikkiaan kyseessä on tunnistettavuudessaan hengästyttävä elokuva. Ja nuo kolme pistettä elokuvan nimen lopussa ovat täysin perusteltuja. Tähtiä pitää antaa yksi enemmän.