Nimeni on Joe kotikatsomo

Brittiläisen työväenluokan kuvaajana Ken Loach todellakin osaa asiansa ja Nimeni on Joe vain vankistaa ohjaajan asemaa. Loach vanhat vetelät välittää elämän kaunistelusta tai suurien teemojen syleilystä, mutta silti hän mielestäni tekee suuria elokuvia - inhimillisesti suuria elokuvia. Sitä paitsi arjen realismista ne elämän peruskysymykset kumpuavat. Ihminen voi olla risa ja rikki revitty, mutta samalla myös jalo ja kaunis. Miten vaan haluaa asiat nähdä. Se on elämää itseään, että hyväksyy niin itsensä kuin muutkin puutteineen päivineen. Täydellisyydet eivät kuulu tähän maailmaan.

Tässä Loachin tarinassa on paljon toivoa, ilon ja naurun hetkiä, joilta synkkyys ja lohduton elinympäristö yrittävät taittaa selän. Monta kertaa ollaan alkupisteessä, mutta hei, silloinhan ihminen yrittää eniten. Varsin vakavat teemat ja traagiset käänteet eivät kuitenkaan masenna, vaan tätä leffaa katsoessa piristyy. Elämänote on niin hurtin humoristinen, että siitä ei voi olla pitämättä. Sitä paitsi sympaattisen loistavan nimiroolin hosuva Peter Mullan on hienon elokuvan ydinmehua. Kerrassaan nappisuoritus!

Entisen alkoholistin uudessa alussa on sen verran väkevä lataus yrittämisen meininkiä, ettei elokuvaa katsoessa tahdo itsekään nahoissaan pysyä. Kieltämättä tuli mieleen myös se, että perkelekö sitä tässä omissa pienissä ongelmissa viitsii enää rypeä. Tarinan henkilöillä vasta huonosti on mennyt ja silti he mennä porskuttavat menneitä murehtimatta. Viisi vuotta vintti pimeänä housut paskaisena kadunpiennarta ryöminyt Joe on päättänyt raitistua, vaikka kovilla kulmilla vittuilijat ja menneisyyden haamut koettavatkin heittää kapuloita rattaisiin. Kymmenen kuukauden viinaton putki voi napsahtaa poikki milloin tahansa.

Köyhyyden, työttömyyden, sosiaalisen ahdistuksen ja rappion sekä huumeiden sikin sokin sotkemassa kaupunkipahasessa toivoa siis löytyy niin kauan kuin inhimillisyydelle annetaan vähänkään tilaa. Kovastakin elämästä selviää, tärkeintä on yritys ja ystävät sekä rautaisa annos elämänhalua ja rakkautta.