Career Girls - Uranaisia kotikatsomo

Elokuvan Naked (Naked, 1993) ohjaaja Mike Leigh kunnostautui viimeksi elokuvallaan Salaisuuksia ja valheita (Secrets & Lies, 1996). Ihmisläheinen ja elämän makuinen komedia valloitti katsojansa lähes täysin. Leigh jatkaa vakuuttavasti ihmissuhdekomedian vaikealla tiellä. Hänen uusin elokuvansa Career Girls / - Uranaisia on sykähdyttävä elokuva sykähdyttävistä naisista.

Hannah (Katrin Cartlidge) etsii kämppäkaveria. Hiljainen Annie (Lynda Steadman) päätyy Hannahin kämppikseksi. Kahden vastakkaisen persoonan, tulisen päättäväisen Hannahin ja ujon hiljaisen Annien, välille kasvaa luja ystävyys. Yhteisen opiskeluajan jälkeen he päätyvät erilleen luomaan uraansa, kunnes he eräänä viikonloppuna tapaavat ystävyyden ja muistojen merkeissä.

Elämää ei sen vähempää

Mike Leigh kertoo elokuvansa Uranaisia tarinan mielenkiintoisella tavalla. Elokuvan juoni rakentuu Hannahin ja Annien yhteisen viikonlopun ympärille, kun he tapaavat toisensa kuuden vuoden jälkeen kolmikymppisinä "uranaisina". Leigh sisällyttää naisten viikonlopun viettoon kertomuksia heidän yhteiselostaan opiskeluaikana. Hannahin ja Annien ilot ja surut nivoutuvat tarinaksi mukaansa tempaavana kuvakollaasina nykyisyydestä ja menneisyydestä.

Uranaisista huokuva elämän realiteettien kosketus on paljolti loistavien näyttelijöiden ansiota. Katrin Cartlidge ja Lynda Steadman Hannahina ja Anniena ovat aidon vahvoja ja haavoittuvaisia naisia. Heidän naamaansa ei vedä kurttuun tukehduttava feminismi eikä säkättävä kikatus. Heidän viehättävyytensä kumpuaa aidosta naiseudesta. Cartlidge (mm. Breaking the Waves, 1996) uhkuaa ihailtavasti päättäväisen, mutta silti tunteellisen Hannahin roolissa. Steadmanin tulkinta huonon itsetunnon ja hiljaisuuden verhoon kätkeytyvästä Anniesta oli niin lumoavan viehättävä, että oli jo vaikea olla ihastumatta hänen viattomaan roolihahmoonsa.

Oman lisänsä elokuvaan tuovat naisten Lontoon miljoonakaupungissa viikonlopun aikana tapaamat opiskeluaikojen tuttavuudet. Leighin tarina nauraa ja itkee Hannahin ja Annien kautta epätodennäköisyyden sattumille.

Brittikomedian voittomarssi

Uranaisten saamaa huomiota yhtenä viime vuoden ilahduttavimpana (britti)komediana on vienyt supersuosioon noussut Housut pois! (The Full Monty, 1997). Uranaisia on toimivuudeltaan ja katsomisystävyydeltään, vaikka ei ehkä yhteiskunnalliselta sisällöltään, parempi kuin Leighin edellinen elokuva Salaisuuksia ja valheita. Siksi onkin hieman harmillista, että Uranaisia ei ole saavuttanut ansaitsemaansa huomiota yhtenä viime vuoden parhaimpana komediana.

Uranaisia on Housut pois! -elokuvan kanssa vakuuttava esitys brittikomedian voimasta. Paikoin pahoin konservatiivisesta monarkiavaltiosta löytyy myös älykkäitä ja hauskoja komedioita oikeista ihmisistä ja aidosta elämästä vastaiskuna hollywoodilaiselle höpökomedialle. Uranaisia ja Housut pois! ovat aikuisten komedioita, jotka painivat aivan eri sarjassa kuin naamaansa vääntelevä ja alapääsutkautuksia päästelevä Rowan Atkinson älyttömänä Mr. Beanina.

Uranaisia-elokuvan kaltaisten komedioiden kohdalla etu piilee vielä siinä, että ne tarinansa ja näyttelijöidensä ansiosta sekä pienimuotoisina ja henkilökohtaisesti koskettavina elokuvina toimivat myös videolla... ehkäpä vielä paremmin kuin valkokankaalla.

ks. elokuvan ensi-ilta-arviointi