Elokuva Suomen lätkäkullasta

Den glider in! Tuolta Nick Borgenin levyttämältä renkutukselta ei päässyt minnekään karkuun keväällä 1995, kun Suomi otti ensimmäisen MM-kultansa jääkiekossa – ja millä tavalla. Isäntämaa Ruotsi kaatui kotikisoissaan Tukholman Globen-areenalla 4–1, kun Ville Peltonen ja Juti näyttivät, miten niitä maaleja oikein tehdään.

Monet suomalaiset muistavat – tai ainakin väittävät muistavansa – missä olivat tuona maagisena hetkenä, kun selostaja Antero Mertaranta lausui loppukaneetiksi se on siinä". Niinpä onkin syytä tiedustella elokuvan 95 ohjanneelta Aleksi Mäkelältä muistaako hän, missä oli kun loppusummeri soi ja juhlat saattoivat alkaa.

Alan muistaa, kun asiaa on niin paljon kysytty. Asuin Kruunuhaassa, 300 metriä Senaatintorista ja 500 metriä Kauppatorilta. Kavereiden kanssa oli kisastudio, ja kun matsi oli päättynyt, meni minuutti tai kaksi niin alkoi kuulua autojen tööttäystä. Lähdimme ulos ja kohti pääkallonpaikkaa. Kaveri piti ravintolaa Unioninkadulla, sinne ensiksi ja siitä se ilta sitten jatkui.

Elokuvaprojekti sai alkunsa Mäkelän kohdalla, kun Yellow Filmsin tuottajat soittivat hänelle pari vuotta sitten ja ehdottivat elokuvan tekemistä aiheesta. Mäkelälle ei kuitenkaan tuolloin sopinut, koska hän oli jo ehtinyt sopia muita projekteja. Asia jäi hieman kaivelemaan Mäkelää, mutta viime syksynä puhelin soi uudelleen ja tällä kertaa hänelle sopi. Hanke toteutettiin suhteellisen nopealla aikataululla reilussa vuodessa.

Käsikirjoitus oli valmiina, mutta sitä piti hioa. Mäkelän mukaan jääkiekkoa oli liikaa suhteessa muihin tarinoihin. Kokonaisuus ei ollut tasapainossa ja elokuvalle olisi tullut pituutta reilusti yli kaksi tuntia. Mäkelä halusi, että jääkiekkoa karsitaan.

Ei sen takia, ettei jääkiekko olisi ollut mielenkiintoista, vaan sen takia, että muuten muut tarinat olisivat jääneet vähän torsoiksi. Saatiin omasta mielestäni balanssia tarinaan. Sellaista stilisointia. Tarinat olivat valmiina, vähän vain muokkasin sitä oman näköiseksi.

Faktojen mukaan

Aleksi Mäkelä kertoo valinneensa elokuvan näyttelijät itse alusta saakka. Roolituksessa oli sellainen pieni ongelma, että mukaan tarvittiin sekä näyttelemisen että luistelun taitavia nuoria miehiä. Ylitsepääsemättömiä ongelmia tämä ei tuottanut.

Suomessa kun ollaan niin onneksi molempia lajeja taitavia henkilöitä löytyy.

Elokuvaa varten tehtiin paljon taustatyötä, muun muassa haastattelemalla pelaajia ja joukkueen taustahenkilöitä. Yksi käsikirjoittajista matkusti Thaimaahan haastattelemaan kultajoukkueen valmentaa Kurt "Curre" Lindströmiä. Faktat tarkistettiin huolella. Kun Jutila vitsailee elokuvassa ruotsiksi Curren kanssa, juuri näin tapahtui.

Jutila, Nieminen ja Helminen olivat pelanneet kaikki Ruotsissa, joten he puhuivat ruotsia Curren kanssa. Jääkiekkoon liittyvät tarinat ovat tulleet kaikki pelaajilta itseltään. Toki jälkikäteen on varmasti keksitty lisää ja muokkailtu. Käsikirjoittajat tekivät ison taustatyön, ja se puoli oli kaikki valmiina, kun tulin mukaan projektiin.

Henkilöiden kautta

95-elokuvassa jääkiekkojoukkuetta kuvataan kokonaisuutena, josta ohjaaja halusi irrottaa muutaman hahmon, joita tarkastellaan lähemmin. Valmentaja Curre Lindströmin lisäksi esiin nousee joukkueen kolmas maalivahti Jukka Tammi, joka ei pelannut turnauksessa minuuttiakaan. Ehkä juuri tästä syystä hän onkin niin kiinnostava.

Kaikki muistavat, miten Tammi juhli eniten sen pystin kanssa! Muutoinkin hän on mielenkiintoinen hahmo. Tammi oli porukan jos ei nyt ihan vanhin niin ainakin vanhimmasta päästä. Hänen kauttaan oli myös tavallaan helpompaa katsoa ulkopuolisena joukkueen toimintaa, vaikka hän tietysti oli joukkueen jäsen ja pukukoppipelaaja parhaimmasta päästä.

Voittamisen ja häviämisen kulttuurin eroavaisuudet nousevat elokuvassa esiin, kun Suomi voittaa mestaruuden. Ruotsalaiset olivat valmistautuneet siihen, että oma joukkue voittaa kotikisoissa kultaa, ja kultajoukkuetta varten oli varattu oma bussi, kultakypärät ja hieno ravintola. Sitten tuli kuitenkin takapakkia, kun väärä joukkue meni ja voitti. Ruotsalaiset onnistuivat olemaan kohteliaita vaikka varmasti sapettikin.

Tavallaan Ruotsi voitti, koska Suomi voitti ruotsalaisen valmentajan kanssa eli ruotsalaiset voittivat joka tapauksessa, kävi miten kävi. Usein tuntuu, että ruotsalaiset ovat aina parempia kaikessa, ja ainakin he ovat meitä parempia häviäjiä. Ruotsalaiset tarjosivat Suomen joukkueelle kaiken, minkä olivat itseään varten varanneet etukäteen. On vaikea uskoa, että suomalaiset olisivat tehneet samoin, jos vastaava olisi tapahtunut Suomessa.

Elokuvalliset vaikuttimet ja inhokit

Omista elokuvasuosikeistaan ja innoittajistaan Mäkelä mainitsee ensimmäisenä Chaplinin. Tajuttuaan että elokuvamaailmassa on muitakin ammatteja kuin näyttelijä, oli Scorsese seuraava suuri vaikuttaja. Lukioikäiseen Aleksi Mäkelään Luc Besson teki suuren vaikutuksen elokuvillaan Suuri sininen (1988), Tyttö nimeltä Nikita (1990) ja Leon (1994). Sergio Leonekin vaikuttaa jossain taustalla.

Kuvittelisin, että sukupolveni ohjaajilla on usein suunnilleen samat elokuvalliset vaikuttimet taustallaan, kysyipä asiaa keneltä hyvänsä.

Elokuvan lajityypeistä Mäkelä kokee romanttisen komedian olevan kauimpana itsestään ja sellaisen ohjaaminen ei tule hänelle ensimmäisenä mieleen.

En tunne olevani kotonani romanttisten komedioiden kanssa. Ehkä sen takia sellainen pitäisi joskus tehdä. Mitään varsinaista syytä niiden karttamiseen ei ole, en vain tule katsoneeksi niitä. Ja toinen mitä en nykypäivänä enää jaksa, ovat nämä supersankarielokuvat. Ne kerta kaikkiaan tulevat korvista ulos. Joka kerta kun niitä yrittää katsoa, se on vartin jälkeen pause ja eject.

Lue myös