Toiminnallista kansankomediaa

Kummeli saavutti legendaarisen maineensa omalla televisiosarjallaan 1990-luvulla. Televisiossa saavutettua menestystä on jatkettu myös valkokankaalla. Nyt on viidennen elokuvan vuoro. Ryhmä on todennut, että elokuvia tehdään niin kauan kuin kansa niitä katsoo, ja kun ei enää katso, yksi tehdään vielä ihan vain kiusaksi. Sen verran hyvin elokuvat ovat katsojia keränneet, että Kummeli V ei liene vielä se viimeinen elokuva.

Kummeli VKovin kummoisia Kummeli-elokuvat eivät ole olleet. Edellinen elokuva, Alivuokralainen (2008), oli sekava ja tylsä elokuvasovitus menestysnäytelmästä. Ainoa elokuvallisesti toimiva kokonaisuus on ollut Pekka Karjalaisen ohjaama Jackpot (2006). Muut elokuvat ovat olleet televisiosarjaakin luotsanneen Matti Grönbergin ohjaamia. Viidenteen elokuvaan on haettu selkeää ryhtiliikettä ja ohjaajan pallille on istutettu suomalaisen toiminnan erikoismies Aleksi Mäkelä. Samalla on palattu ensimmäisestä elokuvasta, Kummeli Stories (1995), tuttuun episodirakenteeseen.

Käsikirjoitus on Kummelin ydinryhmän eli Heikki Vihisen, Timo Kahilaisen ja Heikki Silvennoisen vastuulla, mutta Mäkelä on tuonut elokuvaan toiminnallisen otteen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on aiempaa enemmän ja tempo on varsinkin alussa hyvä. Huumoripuolella osansa saavat niin mainospellet, remonttireiskat kuin suomenruotsalaisetkin. Kummelin huumori on aina ollut hyväntahtoista ja tuskin kukaan täysjärkinen kokee sitä loukkaavana raisuistakaan heitoista ja hahmoista huolimatta.

Kummeli VTenhokkaan alun jälkeen vauhti hyytyy. Viisi toisensa lomittavaa tarinaa eivät yksinkertaisesti jaksa kannatella sataminuuttista elokuvaa. Tai ehkä jaksaisivat, mutta joutokäyntiä on liikaa. Elokuvasta olisi hyvin voinut jättää vartin verran leikkauspöydälle. Lopputulos olisi ollut paljon jäntevämpi. Pituus on seurausta siitä, että elokuvassa nähdään runsaasti tunnettuja eturivin näyttelijöitä, joille kaikille on tarvinnut antaa oma aikansa. Tämä on ymmärrettävää, mutta kokonaisuutta se ei palvele. Huumori lepää kummelien harteilla ja jokainen heistä vetää tukun rooleja. Eikä Silvennoisen ja Kahilaisen naamoja pysty vakavalla naamalla katsomaan.

Kummeli V on helppo tuomita puskafarssiksi. Ja sitähän se on. Rahvaanomaista, läskiksi vedettyä kansankomediaa. Kummelin ansioksi onkin sanottava, että he ovat tekemisissään suoraviivaisen rehellisiä eivätkä sorru nykykomedioitamme rasittavaan tekonokkelaan kikkailuun. Risto (2011), Likainen pommi (2011) ja Kekkonen tulee! (2013) komedioihin verrattuna Kummeli V on konstailematonta puskafarssia. Suomesta puuttuu älyllisen komedian perinne, joten naurut on revittävä rehdistä kansankomediasta.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 4 henkilöä


Powered by Preview Networks

Lue myös