Lihasta ja verestä

Pohjoismaiden ensi-iltansa marraskuussa järjestetyssä Night Visionissa saanut Habit (2017) on brittiohjaaja Simeon Halliganin kolmas pitkä elokuva. Halliganin aiemmat elokuvat, Splintered (2014) ja White Settlers (2014) edustivat tyylipuhtaasti kauhuelokuvaa. Uusinta elokuvaa, Habitia, onkin sitten vaikeampi kategorisoida puhtaasti kauhuelokuvaksi.

Kauhu on lähellä Halliganin sydäntä. Hän on muun muassa Manchesterissa vuodesta 2009 järjestetyn kauhu- ja kulttielokuviin keskittyvän Grimmfestin isä.

Rakastan kuitenkin ennen kaikkea elokuvia ylipäätään, en vain yksin kauhua, Halligan sanoo.

Habit perustuu manchesterilaisen kirjailijan Stephen McGeaghin samannimiseen kulttiromaaniin. Se kertoo Michaelin (Elliot James Langridge) tarinan matkasta kaupungin pimeälle puolelle. Michael on parikymppinen ajelehtija, joka ei tahdo saada elämäänsä kuriin ja järjestykseen. Eräänä päivänä matkalla työvoimatoimiston tapaamiseen, Michel tapaa Leen (Jessica Barden), jonka myötä Michaelin arki saa uuden käänteen. Se vie Manchesterin pimeille kujille ja maailmaan, joka ei täysin kestä päivänvaloa. Vastenmielisestä alakulttuurista huolimatta Michael jää koukkuun.

Ohjaaja Simeon Halligan, mistä idea elokuvaan syntyi?

Eräs ystäväni suositteli minulle Stephenin kirjaa, josta en ollut tuolloin vielä kuullut. Luin sen, ja pidin siitä välittömästi. Se oli rosoinen ja todentuntuinen.

Manchesterissa asuvalle ohjaajalle osa romaanin viehätystä oli sen yksityiskohtaisuus. Jokainen paikka joka kirjassa ja elokuvassa mainitaan, ovat olemassa. Se tuo tarinaan oman viehätyksensä.

Otin yhteyttä Stepheniin ja kerroin kiinnostuksestani tehdä kirjasta elokuvasovitus. Stephen luuli ensin, että vitsailemme vain asiasta. Habit on nimittäin hänen esikoisteoksensa, eikä hän voinut uskoa, että olemme tosissamme, Halligan sanoo.

Halligan koki myös tärkeänä tarinan sijoittumisen kotikaupunkiinsa Manchesteriin. Manchesterissa ei ole kuvattu kauhuelokuvaan vuosikymmeniin. Edellinen elokuva, Living Dead at the Machester Morgue, on peräti vuodelta 1974.

Pääosan esittäjä vaiston varassa

Elokuvan pääosassa nähtävä Elliot James Langridge päätyi Habitin Michaeliksi nopealla aikataululla. Rooliin alun perin valittu näyttelijä jäi elokuvasta luovien erimielisyyksien vuoksi pois viime metreillä.

Sain puhelun perjantaina ja elokuvan kuvaukset alkoivat sunnuntaina. Minulla oli 24 tuntia aikaa valmistautua. Roolihahmo rakentui vaiston varaan, Langridge sanoo.

Langridgen edellinen rooli oli Britannian elokuva-alan Bafta-palkinnon saajaksi ehdolla olleessa elokuvassa Northern Soul, joka sijoittuu pohjoisenglantilaiseen Lancashiren kaupunkiin,

Olen itse kotoisin Etelä-Englannista, ja vaikka olenkin näytellyt pohjoisenglantilaista ainakin kolmessa tai neljässä elokuvassa, on paikallisissa murteissa eroja, joita en luonnollisesti hallitse. Manchesterin murretta ei ollut mahdollista ottaa haltuun näin nopeasti.

Langridgen mukaan roolin omaksumista helpotti kuitenkin se, ettei elokuvan keskiössä oleva Michael varsinaisesti puhu paljoa.

Siksi myös murteen hallinta ja vuorosanojen opettelu olivat kuitenkin poikkeuksellisen helppoa, enimmäkseen minun piti vain näyttää kauhistuneelta, Langridge virnistää.

Nuoren miehen kasvutarina ja perheen kaipuu – ripauksella kauhua

Halligan tuntuu olevan tyytyväinen erääseen arvosteluun, jossa Habitia kuvailtiin yhdistelmäksi brittielokuvan yhteiskunnallisen realismin taitajana tunnetun Ken Loachin tuotantoa ja Tarantinon käsikirjoittamaa splatter-klassikkoelokuvaa Hämärästä aamunkoittoon.

Halusin, että elokuva yllättää. Se lähtee käyntiin hyvin draamallisesti mutta tekee sitten yllätyskäännöksen. Se on elokuva, jossa on kauhistuttavia kohtauksia, ei kauhuelokuva. Markkinointitiimimme ei tästä linjanvedosta kylläkään riemastu, Halligan hymähtää.

Elokuvan ytimessä on kaipuu olla osa perhettä, oli se sitten biologinen perhe tai itse rakennettu. Sananparsi ”lihaa ja verta” saa elokuvassa kaksinkertaisen kontekstin. Halliganin mukaan Habit on ennen kaikkea kasvutarina.

Luulen, että osin siksi se myös on vedonnut ennen kaikkea nuoriin aikuisiin, jotka etsivät vielä paikkaansa maailmassa – samoin kuin Michael, Halligan toteaa.

Elokuvassa Michael manipuloidaan mukaan vinksahtaneeseen yhteisöön, koska muut tunnistavat hänet kaltaisekseen. Taustalla on kaipuu samankaltaisten ihmisten seuraan ja halu löytää oma paikkansa maailmassa.

Toki voidaan sanoa, että Michael manipuloidaan mukaan, mutta se tehdään hänen omaksi parhaakseen, Halligan sanoo.

Perhe tuntui olevan Night Visionsissa monen elokuvan teemana. Akatemiatutkija Outi Hakolan mukaan perhe on ollut yksi trendi viimeaikaisissa kauhuelokuvissa. Miksi perhe on juuri nyt niin pinnalla?

Rehellisyyden nimissä en ole ajatellutkaan, että olisin osunut elokuvalla jonkin ajankohtaisen teeman ytimeen. Mutta jos yritän laittaa sitä jonkinlaiseen poliittiseen tai yhteiskunnalliseen kontekstiin, niin luulen, että perheyhteisö tai ylipäätään kaipuu yhteisöllisyyteen liittyy varmaankin tähän aikaan, jossa erillisyys ja ihmisten välillä oleva etäisyys on korostunut. Se saattaa tehdä perheen ja yhteisön käsittelystä juuri nyt tärkeää, Halligan sanoo.

Taiteenlajina elokuva heijastele omaa aikaansa. Jakautunut henkinen ilmapiiri ja ryhmien väliset vastakkainasettelut ovat olleet pinnalla erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Toisaalta minusta myös tuntuu, että jokainen saa elokuvasta sen, mitä siitä etsii. Se on elokuvan hienous, Halligan toteaa.