The Scarlet Letter kotikatsomo

Wim Wendersin ensimmäisiin pitkiin elokuviin lukeutuu The Scarlet Letter, Nathaniel Hawthornen romaanin Tulipunainen kirjain (1850) filmatisointi. Hawthornen teos on todellinen amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ja osa amerikkalaista sivistystä. Tarina on filmattu lukuisia kertoja (mm. 1917, 1926, 1995) ja siihen viitataan usein populaarikulttuurissa. Esimerkiksi Twin Peaksissä Sherilyn Fenn esittäytyy paheen teille päätyessään Hester Prynnenä.

Hester Prynne (Senta Berger) on tarinan päähenkilö, hairahtunut nainen 1600-luvun amerikkalaisessa puritaaniyhteisössä. Aviomiehensä jäätyä teille tietymättömille Hester saa lapsen ja joutuu aviorikoksen merkkinä kantamaan rinnassaan tulipunaista A-kirjainta. Hän ei suostu paljastamaan lapsen isän henkilöllisyyttä, minkä vuoksi hänet on karkotettu asumaan kylän ulkopuolelle. Aviomies (Hans Christian Blech) palaa kylään mutta salaa henkilöllisyytensä kaivaakseen syyllisen esiin.

The Scarlet Letter noudattelee hyvin tarkkaan kirjan kertomusta. Wendersin omaa kädenjälkeä on vaikea erottaa teatterimaisesta sovituksesta, ja tämä onkin jäänyt ohjaajan ainoaksi historialliseksi elokuvaksi. Ohjaajan viehtymys amerikkalaiseen kulttuuriin näkyy kuitenkin aiheen valinnassa, vaikka aikakausi onkin vieraampi. Myös yhteiskunnan ulkopuolelle jäävien tarkastelu on Wendersin tuotannon kantavia teemoja, mihin tämä elokuva tuo omanlaisensa näkökulman.

The Scarlet Letterin lukuisat aikatasot sekoittavat elokuvan katsomista. Jos 1970-luvulla tehdyn elokuvan pohjana on 1800-luvulla kirjoitettu kirja, joka kuvaa tapahtumia 1600-luvulla, on paikoin vaikeaa erotella mistä kohtaa kerronnan tietty kankeus syntyy. Lisäksi melkein yhtä outoa kuin amerikkalaisten elokuvien saksalaisaksenttinen englanninmongerrus on tämän elokuvan saksan puhuminen näin selkeästi Yhdysvaltoihin sijoittuessaan. Itse ehkä tartun lopulta mieluummin alkuperäiseen kirjaan, vaikka elokuva ei missään nimessä huono olekaan. Wendersin tuotannossa se kuitenkin jää kuriositeetiksi ja vasta myöhemmissä elokuvissa löytyy oma ääni tuottaen mestariteoksia.