Runsauden maa kotikatsomo

Veteraaniohjaaja Wim Wendersin Runsauden maa on ajankohtainen ja kiinnostava elokuva. Se käsittelee World Trade Centeriin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeensä jättämää pelon ja ahdistuksen ilmapiiriä. Wenders pureutuu aiheeseen kahden ihmisen elämänasenteiden ja kokemusten kautta.

Michelle Williamsin näyttelemä hyväntahtoinen Lana palaa Tel-Avivista kotimaahansa Yhdysvaltoihin. Hän pestautuu töihin suurkaupungin kristilliselle lähetysasemalle ja alkaa samalla etsiä setäänsä Paulia (John Diehl). Setä osoittautuu vastahakoiseksi, eikä halua tutustua sukulaistyttöönsä. Epäonnisen sattuman kautta kaksikko kuitenkin lähentyy toisiaan. He lähtevät yhteiselle matkalle, jonka seurauksena molemmat oppivat uusia asioita toisistaan ja elämästä yleensä.

Paul on kovia kokenut Vietnam-veteraani, joka elää vainoharhojen värittämää elämää. Hän näkee jatkuvasti ympärillään salaliittoja. Jokainen turbaanipää on ilmiselvä uhka Yhdysvaltain turvallisuudelle, ja jokainen miehen silmiin sattunut salkku saattaa sisältää pommin. Paul partioi kaduilla turvakameroin varustetulla pakettiautollaan ja uskoo oman käden oikeuteen. Hän ei näe eri kulttuurien kohtaamisessa juuri mitään positiivista, jos ylipäätään pitää yhteistyötä millään tasolla mahdollisena. Paulin hahmo edustaa ennakkoluuloista, tiukkoja vastakkainasetteluja kannattavaa Amerikkaa.

Lana käy sähköistä ajatustenvaihtoa israelilaisen ystävänsä kanssa, mutta Lähi-idän kysymyksen käsittely ei nouse elokuvassa tämän selkeämmin esille. Afrikassa ja Lähi-idässä asunut tyttö edustaa kulttuurien yhteistyötä ajavia arvoja, mutta ei tuputa tai aja asiaansa läpi väkisin. Hän luottaa ystävällisyyden voimaan. Wenders pyrkii Lanan kautta kuvaamaan ihmisille luontaista, sisäsyntyistä hyvyyttä, mikä ilmenee Lanan voimakkaana positiivisuutena ja elämänuskona. Joissain kohdin naiivi tyttönen muuttuu kiltteydessään jo ärsyttäväksi.

Runsauden maa on korostetun henkilövetoinen draama. Siksi harmittaakin, että kumpikaan pääroolien näyttelijöistä ei onnistu olemaan osassaan riittävän vakuuttava tai tarttumapintaa tarjoava. Kun aihe ei ole sieltä keveimmästä päästä, eikä elokuva sisällä suuria draamallisia käänteitäkään, olisi juuri näyttelijätyöltä odottanut huomattavan paljon enemmän. Eivät Williams ja Diehl rooleissaan täysin toivottomiakaan ole. Tämänkaltainen, teemakeskeinen käsikirjoitus vain vaatii näyttelijöiltään tavallista vahvemman panoksen, jotta elokuvan vetovoima jaksaisi kantaa alusta loppuun saakka.

Päähenkilöt ovatkin elokuvan kompastuskivi. He eivät sinällään ole riittävän kiinnostavia, eivätkä yhdessäkään nouse osiensa summaa suuremmiksi toisin kuin esimerkiksi Paris, Texasissa (1984). Ohjaaja välttää taitavasti saarnaamisen ja sentimentaalisuuden karikot, mutta ehkä juuri liian varovaisuuden vuoksi Runsauden maa jää varsin etäiseksi, jopa tylsäksi katselukokemukseksi. Toisaalta, Wendersin ohjaustyyliä on ihailtava juuri siksi, että hän ei sorru tekemään elokuvasta turhan dramaattista tai yksioikoista.

Elokuva onnistuu hyvin tavassaan kuvata sivullisuutta. Tapahtumapaikkana on periferia-alue, jolla kaksi päähenkilöä tekee omaa henkilökohtaista pelastustyötään, yhteiskunnan oravanpyörästä sivuun pudonneiden hylkiöiden keskellä. Ihmiset elävät ulkopuolella kaikesta, näkymättöminä, mutta pyrkivät silti selviämään elämissään edes seuraavaan päivään asti.

Ulkopuolisuus korostuu myös päähenkilöissä. He ovat yksinäisiä oman tiensä kulkijoita. Onkin virkistävää, että kaksoistornien kaatumisen jälkeistä ilmapiiriä käsitellään välillä muullakin tavalla kuin kovin tutuksi tullutta yhdysvaltalaista me-henkeä korostamalla. Elokuva jättää sijaa inhimillisyydelle ja monipuoliselle tunnetilojen skaalalle.

Kärkkäiden, vastakkaisuuksia luovien ja ylläpitävien kommenttien sijaan Runsauden maa kehottaa ajattelemaan. Wenders myös näyttää shokeeraavien otsikoiden ja sormen heristelyn sijaan sen Amerikan, jota televisio- ja elokuvakatsojille kovin harvoin näytetään. Se Amerikka on syrjässä, pysyy paikallaan ja kärsii. Sen Amerikan valitusta vain liian harva suostuu kuulemaan.