Simone kotikatsomo

Nykyisyyttä ja huomisen tulevaisuutta ajatuksella luotaavia elokuvia tehdään harvoin. Käsikirjoittaja-ohjaaja Andrew Niccolin tähänastiset näytöt antavat lupaavan perustan odottaa miehestä kehittyvän yhden nyky-Hollywoodin merkittävimmän elokuvantekijän.

Niccolin vahvuus on juuri käsikirjoituksessa, joka tunnetusti on Hollywood-elokuvan ensimmäinen kompastuskivi. Kaupallisista vakiomuoteista puristettujen ja vailla ajatuksen häivää olevien kynäelmien rinnalla Niccolin skenaariot jättävät katsojaansa poikkeuksellisen paljon älyllisiä jälkiä. Niccolin debyyttielokuva oli mielenkiintoisilla pohdinnoilla etenevä Gattaca (1997), mutta varsinainen mestarinäyte oli hänen käsikirjoittama ja Peter Weirin ohjaama Truman Show (1998), jota voi pitää viime vuosituhannen lopun yhtenä arvokkaimmista elokuvista.

S1m0nessa Niccol on taas istahtanut itse ohjaajan tuolille ja se on valitettavasti elokuvan suurin ongelma. Erinomainen käsikirjoitus ei pääse oikeuksiinsa väistämättä näkemyksettömässä ohjauksessa - tarinaan kätketyt visiot eivät lähde lentoon, eikä Niccol saa Weirin tapaan näyttelijöistään todellista dramatiikkaa irti. Lopputulos jää pintapuoliseksi pohdinnaksi tähtikulttuurista ja tietokoneluomusten mahdollisuudesta korvata elävät näyttelijät. Vaikka elokuvasta on aistittavissa osuvaakin satiiria unelmatehdasta kohtaan, se ei riitä.

Elokuvassa kompromisseihin kykenemätön ohjaaja ajautuu urallaan sivuraiteelle, mutta onnistuu nostamaan elokuvansa kaikkien huulille taikomalla tekeleidensä tähdeksi hullun tiedemiehen luoman synteettisen kaunottaren, jossa yhdistyy kaikkien menneiden tähtien palvotuimmat piirteet. Juoni takertuu niin vahvasti tähden keinotekoisuuden peittelyyn, että todellinen viihdeteollisuuden problematiikka ponnistaa esiin vain satunnaisissa kohtauksissa.

Loppujen lopuksi elokuva ei kysy suurta kysymystä siitä, voiko todellisuutta korvata keinotekoisilla luomuksilla, vaan alleviivaa koko viihdeteollisuuden olevan keinotekoista. Viihdemaailman tähdet ovat ihmisille todellisia vain todellisuutta uudelleen tuottavan median kautta. Kysymys on keinotekoisesti luodusta viihdetodellisuudesta, joka on olemassa vain taloudellisista lähtökohdista. Viihdeteollisuudessa kaikki on kiinni tuotteistamisesta ja sillä onko yleisön seuraama ja ihannoima tähti eli tuote lihaa ja verta vai bittejä, ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat tähden ja tähden tuottajat rahaa.

Dvd:n laatu on hyvä, äänimaailma on tasapainoinen. Lisämateriaaleihin lukeutuu kaksi making of -tyylistä minidokumenttia, jotka tavalliseen tapaan ovat tylsää promootiohöpinää. Poistettuja tai vaihtoehtoisia kohtauksia on peräti yhdeksäntoista. Suurin osa kohtauksista on sisällön kannalta virattomia. Muutamassa kohtauksessa elokuvan tematiikka alleviivautuu hyvin, mutta niidenkin merkitys elokuvan kokonaisuuden kannalta on vähäinen, siksi ne poistettuja kohtauksia ovatkin. Positiivisena on pidettävä sitä, että lisämateriaalit ovat suomeksi tekstitettyjä.