The Matrix Revolutions valkokangas

Se on tehtävä, mikä on tehtävä. Väistämättömyyden laki on määrännyt elämäni kulkua, kuten tämänkin arvostelun kirjoittamista. Olen jo tehnyt valintani, ja nyt minun on vain ymmärrettävä, miksi sen oikein teinkään ja miksi valitsin niin kuin valitsin.

Tämänkaltaisia eväitä syötti jo Matrix-trilogian kakkososa, ja Revolutions-kolmonen jatkaa samalla raiteella. Se ei kuitenkaan pysyttele samalla vaihteella, vaan kytkee päälle - arvasitte aivan oikein - megaturbovaihteen. Enää ei ihmetellä rinnakkaisia todellisuuksia maailmankaikkeudessa tai verrytellä kungfuten, saati rauhoituta meditoimaan perimmäisten kysymysten äärellä, vaan aseina ovat nuo pääasiassa eri metallilajeista valmistetut kulmikkaat mötikät, jotka sanovat yhtälailla pienten ja isojen, poikien ja tyttöjen käsissä RÄTTÄTTÄÄ! Eläköön Zion, eläköön ihmiskunta: olemme päässeet näin pitkälle väkivallan avulla - valitkaamme siis saman verisen polun tarpominen kohmeiseen loppuun asti!

The Matrix Revolutionsia katsellessa tuli mieleen, että Larry ja Andy Wachowski ovat saaneet kaiken havittelemansa rahallisen ja artistisen tuen, jotta he ovat voineet vajota pikkupojiksi jälleen ja toteuttaa megalomaanisen visionsa yliteknologisoituneesta maailmasta, jossa yksi jos toinenkin paha taistelee hyvää vastaan. Koska kaikilla osapuolilla on uskomattoman upeaa ja kehittynyttä teknologiaa hyppysissään, syntyy lähikontakteissa ryskettä ja ryminää. Punasilmäiset teknokalmarit suihkivat hallitsemattomina, hyönteiskammoamme hyödyntävinä laumoina elokuvatilassa ees sun taas ja rusauttavat välillä lonkeronsa pahaa-aavistamattoman ja suojaamattoman ihmissoturin kylkiluiden välistä. Jättiläisporat ruuvaavat tiensä väkisin Zionin "katosta" ihmisten ilmoille. Kuoren avonaisia reikiä tuijottaessani odotan, koska sieltä tulee se oikein hirveän paha kone. Mutta sitä ei tule, sillä tässä leikkivät Larry ja Andy - power rangerseilla, he-manillä, transformers armadalla ja tinasotilailla!

Metallien värisävyjen ja kiiltoasteiden vastapainoksi elokuvaan tarvitaan myös se inhimillinen elementti, ja koska viime jaksossa käytettiin jo rakkaus-seksi -teemajatkumo, on "ihminen" tähän osaan rakennettu helakanpunaisesta verestä. Etenkin on kova juttu, kun koko naama ja suu ovat ihan veressä. Näytetääs se vielä kerran lähikuvassa, niin ehkä katsojat unohtavat, että verisen pinnan alta ei löydy juonta, ei koskettavia henkilöhahmoja, ei draaman kaarta eikä ainuttakaan uutta filosofista oivallusta!

Kauas on edetty The Matrixin tilasta, ajasta ja henkilöhahmoista. Erityisen keljuttavaa on, miten paljon Wachowskien vahvuutena pidetyn henkilöohjauksen taso on laskenut. Ketjupoltteleva Oraakkeli (Mary Alice) on tässä elokuvassa ihan toinen hahmo kuin aiemmin, vaikka kuinka yrittäisi paistella niitä pikkuleipiään. Jännittävät spekulaatiot Morpheuksen (Laurence Fishburne) hahmon lankeamisesta ja suhteen kehittymisestä kapteeni Nioben (Jada Pinkett Smith) kanssa osoittautuvat täysin ylimitoitetuiksi, sillä hahmoille on kirjoitettu vain muutama vuorosana. Niobe saa sentään näyttää taitojaan aluksen ohjaajana, mutta Morpheus-raukka on vajonnut täydellisesti taka-alalle. Myös Merovingin (Lambert Wilson) ja Persephoneen (Monica Bellucci) hahmot haaskataan täysin mitättömään pikkukohtaukseen, eikä Belluccille ole edes viitsitty kirjoittaa vuorosanoja. Ehkä tekijät ovat ajatelleet, että esille aseteltujen, paljaiden rintojen näyttäminen riittää tässä tilanteessa. Mokia, mokia...

Vielä Reloadedin arvostelua kirjoittaessani olin yltiöpäisen toiveikas sen suhteen, että sarjan kolmososa täydentäisi "pyhän trilogian" kauniiksi kokonaisuudeksi, todelliseksi populaarielokuvatuotteeksi. Nyt nieleskelen pettymyksen kyyneleitä. Mitä enemmän ajattelen kaikkea sitä, mitä viimeisessä osassa olisi voinut olla, sitä harmistuneempi olen tästä lopetuksesta. Tässä voisi jaaritella vielä vaikka kuinka kauan omituisuuksista, kökköyksistä ja lapsellisuuksista, joihin elokuvassa joudutaan turvautumaan (esimerkkinä muka-itseironinen Deus ex machina, Kevin M. Richardson, elokuvan loppupuolella). Ja mistä ihmeen syystä!? Wachowskin pojille oli annettu kuvittelukyvyn ylittävät resurssit ja he menevät ja hassaavat rahat tällaiseen tekeleeseen!

Jos The Matrix Revolutions olisi ollut vain uusi, irrallinen elokuva ei-mistään, olisin ehkä antanut sille kaksi tai kolme tähteä. Mutta koska sen tulisi olla yhden elokuvahistorian huipun, The Matrixin, ja siitä alkaneen kaaren täydentäjä, se ei ansaitse kuin yhden.

Tulevaisuus on täällä tänään, ja nyt pitäisi enää vain ymmärtää, miten me koskaan päädyimme tähän tilanteeseen.