Keskinkertaista kertakäyttöviihdettä
Romanttisen ja nokkelan komedian ainesten pitäisi olla hyvin kasassa, kun Notting Hillin (1999) ohjaaja Roger Michell ja Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan (2006) käsikirjoittaja Aline Brosh McKenna lyövät nokkelat päänsä yhteen. Vanhemman elokuvayleisön houkuttimeksi on mukaan saatu pitkästä aikaa Harrison Ford yrmyilemään vastahakoisena aamutelevision juontajana ankkuriparinaan Diane Keaton. Myös ikinuori Jeff Goldblum on kaivettu naftaliinista.
Vaikka näyttelijäluettelo viliseekin vanhan kaartin poppoota, on Morning Glory kuitenkin yhden naisen show: Rachel McAdams näyttelee jatkuvasta puheripulista kärsivää nuorta tv-tuottaja Becky Fulleria, joka saatuaan potkut paikalliselta tv-asemalta palkataan suuren yhtiön ei niin menestyksekkään aamushow'n tuottajaksi. McAdamsin roolisuorituksessa ei ole moitteen sanaa, vaikka Beckyn hahmo onkin kovin stereotyyppinen hössöttäjä ja rasittavan pirteä ja tarmokas.
Ideoita ja nuoruuden innostusta ylitsepursuava Becky päättää pelastaa alavireisen aamulähetyksen palkkaamalla ankkuriksi legendaarisen uutismiehen Mike Pomeroyn (Ford), joka kuitenkin kokee aamuteeveen uutisaiheet lähinnä loukkaukseksi itseään ja mainettaan kohtaan, eikä suostu yhteistyöhön. Kemiat eivät myöskään kohtaa juontajaparin (Keaton) kanssa, joka on entinen Miss Arizona.
Kun tähän soppaan lisätään vielä Beckyn vaikeudet lukea vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen signaalit oikein ja tästä sekä työlle omistautumisesta johtuva rakkauselämän puute, luulisi elokuvasta kehkeytyvän miltei väkisinkin kelpo screwball-farssi. Elokuva ei kuitenkaan osaa päättää ollako konventionaalien romanttinen komedia, jossa keskitytään lähinnä voittamaan esteet pääparin onnen toteutumisen tieltä, vaiko älykäs satiiri hektisestä television maailmasta, jossa kaikki keinot ovat sallittuja katsojalukujen nostamiseksi.
Morning Glory on elokuva, josta haluaisi kovasti pitää jo pelkästään sen näyttelijäkaartin takia. Sen puitteet tarjoaisivat mahdollisuuden vaikka mihin, mutta käsikirjoitus menee siitä mistä aita on matalin vesittäen pahasti kokonaisuuden. Ei komedian tietenkään tarvitse olla aina älykäs tai ironisesti jotain kommentoiva, mutta hauska sen pitäisi sentään olla. Kun aihe antaisi mahdollisuuden kelpo satiiriin, pitäisi se käyttää hyväksi; kaiken viihteellistyminen kun näkyy paljaimmillaan televisiossa, joka mässäilee sensaatioilla ja tarjoaa pinnallisuutta, vanhakantaisen journalismin painuessa vähitellen unholaan.
Jos komedian painotus on sanalla romanttinen, pitää elokuvassa olla tietenkin sädehtivä pääpari, jonka välillä kipunoi. Nyt pääparin lemmenhuolet jäävät kuitenkin sivujuonteeksi, kun täysillä uralleen omistautuva Becky porskuttaa eteenpäin kuin sarvikuono ehtimättä kunnolla edes nukkua. Ehkäpä tämä onkin ironinen piikki uraohjusten olematonta rakkauselämää kohtaan? Myöskään Keatonin ja Fordin esittämien uutisankkureiden vastakkainasettelusta ei sada iskettyä kipunoita.
Morning Glory on sinänsä sujuvaa kertakäyttöviihdettä, mutta hampaaton ja liian laimea ja kiltti komedia, joka ei oikein osaa päättää mihin suuntaan lähtisi eikä oikein nauratakaan. Käsikirjoitus ei anna karismaattisille veteraaninäyttelijöille tarpeeksi tilaa ja mahdollisuuksia käyttää kykyjään. Mitä suurempi tähti, sitä harmillisempaa nähdä hänet yhdentekevässä elokuvassa.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 4 henkilöä
Seuraava:
Hereafter
Eastwoodin henkilöhahmot ovat niin todellisia ja samaistuttavia, että heidän kokemustensa läpikäyminen ja myötäeläminen sujuu yliluonnollisessa tarinassa kyynikoltakin.
Edellinen: Jumalista ja ihmisistä
Elokuva ei tyydy vain kauhistelemaan terrorismin hirveyttä, ja juuri siksi se tarjoaakin paljon ajattelemisen aihetta.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta