Kuningas Arthur valkokangas

Miekka ja hevoset -aiheesta aiotaan näköjään puristaa viimeisetkin mehut irti Taru Sormusten Herrasta -trilogian kassamenestysten innoittamana. Piintyneenkin fanin vatsa täyttyy väkisin, kun markkinoille pukkaa yhä uusia kalvankalisteluelokuvia, joissa yrmeät sankarit lahtaavat massoittain vihollisia. Kuningas Arthur ei tuo lajityyppiinsä mitään virkistävää.

Elokuvaa on markkinoitu tositarinana legendan taustalla. Mielenkiintoisen tulkinnan Antoine Fuguan ohjaama Kuningas Arthur ainakin esittää. Roomalaisen ylimyksen ja brittinaisen poika Artorius komentaa Rooman armeijaan pakkovärvättyjä sarmatialaisritareita 300-luvun Englannissa. Viidentoista vuoden palvelus on päättymässä, mutta ennen vapautta pitää vielä hakea roomalainen ylimys perheineen turvaan Hadrianuksen muurin takaa pohjoisesta. Saksit ovat hyökänneet Englantiin, roomalaiset ovat vetäytymässä ja villit piktiheimot eivät hyökkäyksillään helpota tilannetta. Kuningas Arthur on perinteistä Jerry Bruckheimerin toimintaelokuvatuotantoa. Mies muistetaan Beverly Hillsin kyttä -elokuvien, Con Airin tai Pirates of The Caribbean: mustan helmen kirouksen tuottajana. Tällä kertaa toimintaa ei höystetä huumorilla, vaan kyseessä on synkkämielinen rypistys. Historiaan pohjautuvaksi mainostetun miekkaspektaakkelin pitää lajityypilleen uskollisesti olla vakava. Käsikirjoituksen ryppyotsaiset ylevöittämisyritykset menevät välillä tahattoman komiikan puolelle.

Arthuria esittävä Clive Owen on mies väärässä roolissa. Persoonattoman näköiset kasvot ja monotonisella äänellä lausutut repliikit eivät saa katsojaa uskomaan legendaan tai legendan takana olevaan ihmiseen. Keira Knightleyn esittäessä Guineverea alkaa miettiä miksi 19-vuotias näyttelijätär meni huulten suurennusoperaatioon. Sivuosissa suoriudutaan paremmin. Stellan Skarsgård saksikuninkaana mörisee karismaattisesti ja kenottaa kuin karvoittunut John Wayne joukkojensa keskellä. Ray Winstonen esittämä veteraanisoturi Bors on väkevästi tehty hahmo. Kuningas Arthur lainaa miljöönsä osalta paljon Gladiaattorin (2000) alun taistelukohtauksesta, jossa roomalaiset ja barbaariheimot ottavat yhteen lumisessa metsässä. Elokuva pohjaa myös esimerkiksi Akira Kurosawan Seitsemään Samuraihin. Ammattilaissoturit puolustavat heikompiaan ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollista vastaan. Taktiset kuviot nousevat loppukahinoissa tärkeiksi kuten Mel Gibson -elokuvissa Braveheart ja Patriot. Kaikkihan täällä on pelkkää lainaa, mutta lainatuista aineksista pitäisi saada jotain kipinöivää ja uudenlaista keitosta aikaiseksi. Kuningas Arthur ei onnistu vanhoista konsteista yhdistelemään mitään uutta.