Karvinen elokuva valkokangas

Nykyajan tietokonetekniikka mahdollistaa erilaisten sarjakuvasankarien tuomisen animoituina hahmoina elävien näyttelijöiden sekaan. Robert Zemeckiksen Kuka viritti ansan Roger Rabbit (1988) onnistui aikoinaan hauskuuttamaan. Peter Hewittin ohjaama Karvinen on taannutettu ja imellytetty anarkistista esikuvaansa helpommin pureskeltavaan muotoon. Tuhansissa sanomalehdissä ympäri maailmaa ilmestyvän sarjakuvan kissan vetovoima on sen tympeydessä ja kissamaisessa itsevaltiudessa, jolla se hallitsee ympäristöään suvereenisti. Karvisessa uskotaan lähinnä koheltamiseen ja näyttäviin ilmalentoihin.

Karvinen on kissa, joka asuu Eskon (Breckin Mayer) kanssa viettäen lokoisaa elämää lasagnea syöden ja naapurin koiraa kiusaten. Kissanpäivät järkkyvät, kun eläinlääkäri Liisa (Jennifer Lowe Hewitt) suostuttelee Eskon ottamaan Osku-koiran asumaan luokseen. Karvinen joutuu pelastusretkelle ajettuaan Oskun karkuteille.

Sarjakuvaan verrattuna elokuvaan on lisätty lällyisyyttä. Eskosta on tehty perushymynaamainen naapurinpoika sarjakuvan täysidiootin sijaan. Naisseuraa ei Eskon pitäisi saada kirveelläkään, saati sitten Liisan tyylistä pakkausta. Tuottajat eivät ilmeisesti usko, että koko perheen pitkässä elokuvassa voisi yrittää toteuttaa hieman erikoisempiakin henkilöhahmoja tai juonikuvioita. Sarjakuvasta ei näin normaaleja ja tylsiä tyyppejä löydy. Kissan kynnet on tylsytetty.

Suomeksi dubatun version Karvisen äänen tekevä Martti Suosalo suoriutuu tehtävästään kunnialla. Bill Murray, joka oli loistava Lost In Translationissa (2003) ja Charlien enkeleissä (2000), tekee alkuperäissuorituksen. Murrayn työskentelyä olisi ollut mielenkiintoista kuulla. Tietokoneanimointi on näyttävää, uskottavan näköistä ja vauhdikasta niin kuin nykyään yleensäkin.