Cowboys & Aliens valkokangas

Lajityyppien yhdistelemisellä on usein huono kaiku. Varsinkin westernien kohdalla homma haisee enemmän pyhäinhäväistykseltä kuin vilpittömältä uusien ideoiden mukaan tuomiselta. Lännenelokuvan kanonisoitua asemaa on sikäli kunnioitettu, että perin harvoin lännen kuvastoihin on sotkettu aineksia muista elokuvan lajityypeistä. Jossain studiokauden hämärissä mielikuvitus on saattanut b-tuotantojen parissa lentää, mutta valtavirtaelokuvassa länkkäri on ollut länkkäri. Toki aina löytyy säännön vahvistavia poikkeuksia, kuten Barry Sonnenfeldin Wild Wild West (1999), jonka useimmat meistä halunnevat vain unohtaa.

Jon Favreaun ohjaama Cowboys & Aliens päätyy samaan unohduksen laariin Wild Wild Westin kanssa. Westerniä ja scifiä sekoittava konsepti ei toimi kummassakaan tapauksessa, ei edes camp-hengessä. Kumpikaan tekeleistä ei ole myöskään tuottanut omiaan takaisin Jenkkien teatterikierroksella, mitä usein pidetään minimitavoitteena.

Cowbys & Aliens alkaa lupaavasti, kun Daniel Craigin esittämä kovakasvo nousee ylös autiomaan pölyistä muistinsa menettäneenä. Toisessa kädessä on outo metallinen ranneke ja kyljessä ikävä haava. Paikalle sattuneet onnenonkijat yrmy sankari pistää tylysti halki, poikki ja pinoon, ja ratsastaa lähimpään kaupunkiin saadakseen hoitoa. Kyläpahanen elelee paikallisen karjaparonin komennossa ja tämän vetelyspoika terrorisoi kaupunkilaisia. Oikeamielinen sankari ei tietystikään katsele räkänokan toimia hyvällä, eikä yhteenottoa voi välttää. Pasmat menevät kuitenkin kaikilla sekaisin, kun taivaalta alkaa näkyä ja kuulua kummia…

Westernien kliseisiin luottavassa tarinassa alku on tarpeeksi rouhea vakuuttaakseen lajityypin ystäviä. Matto vedetään kuitenkin alta siinä vaiheessa, kun kuudestilaukeavien paukkeessa ryhdytään alien-jahtiin paikallisten inkkarien tuella. Tässä kohtaa mukaan tempautumiseen olisi tarvittu kymmenvuotiaan mielikuvitus. Ja kun pölhölle ammuskelulle, ratsastelulle ja alienien perässä hiippailulle ei millään tule loppua, on ylipitkän elokuvan toisen tunnin katselu hyvinkin työteliästä.

Ollaanko hymistelevässä poliittisessa korrektiudessa todellakin saavutettu taso, jossa länkkärit ja inkkarit on väkisin laitettava puhaltamaan samaan hiileen yhteisen vihollisen edessä. Jos näin, niin eikö parempaa vihollista keksitty kuin kultaa hamuavat avaruusolennot, jotka tyystin ideattomasti ovat siitä samasta muotista, josta lähes kaikki avaruusoliot on puristettu Alienista (1979) ja Predatorista (1987) lähtien. Idean ja käsikirjoituksen tasolla Cowboys & Aliens on sitä luokkaa, että olisi joutanut jäädä pöytälaatikkoon tai alkuteoksensa eli sarjakuvan muotoon. Se, mikä toimii sarjakuvassa, toimii vain harvoin elokuvassa.

Eniten ihmetyttää, miten Daniel Craig ja Harrison Ford on saatu houkuteltua mukaan elokuvaan. Ilmeisesti tuotannon taustalla häärinyt Steven Spielberg on luvannut liikoja ja miehen sanaan on luotettu käsikirjoitusta sen paremmin lukematta. Tosin, varsinkin Ford haahuilee roolinsa läpi sen näköisenä, että vanha Indy lienee vahvemmankin lääkityksen alainen.

Sumeassa genrehybridissä ainoa valopilkku on naispääosan Olivia Wilde, joka yöpaitamaisessa kukkamekossaan asevyö lanteilla tuo edes joihinkin kohtauksiin pientä ilon häivähdystä. Bondissa Daniel Craig olisi seksikkään kaunokaisen kellistänyt alta aikayksiön, ja kieltämättä kunnon bondmainen sutina olisi tätä tylsyyttä reippaasti piristänytkin.