Colorado Avenue valkokangas

Kirjallisuusfilmatisoinneilla on suomalaisessa elokuvassa vankka traditio. Kirjojen elokuvallistaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Siinä missä romaanissa tarinaa voidaan viedä eteenpäin hyvinkin monipolvisesti rönsyillen, edellyttää kuvallinen kerronta yksinkertaistettua tarinaa ja jonkin teeman selkeää esiin nostoa. Moni kirjallisuusfilmatisointi kompastuukin liian laajalle levitettyyn tarinaan, eikä elokuvallista lopputulosta useinkaan auta teatterinomainen ilmaisu.

Claes Olssonin ohjaama Colorado Avenue perustuu Lars Sundin romaaneihin Colorado Avenue ja Puodinpitäjän poika. Elokuva kattaa takautumineen lähes puolivuosisataa 1880-luvulta 1920-luvun lopulle, joten jälleen yritetään kuvittaa ajallisesti pitkää historian jaksoa.

Tarinan päähenkilö Hanna Östman (Birthe Wingren) on viettänyt vuosia Amerikassa. 1900-luvun alussa hän palaa lapsineen kotikyläänsä Pohjanmaalle. Kyläläiset katselevat pyntättyä Hannaa alta kulmien, mutta sinnikäs nainen perustaa kyläkaupan. Vuodet vierivät. Hannan poika, isätön ja maaton Otto (Peter Kanerva) etsii aikuistuessaan paikkaansa maailmassa. Suomen itsenäistymisen kynnyksellä ikätovereita lähtee salaa Saksaan jääkärikoulutukseen. Otto taas löytää tulevaisuutensa kieltolain aikaisena viinatrokarina.

Kahden romaanin yhdistäminen yhdeksi elokuvaksi ei ole yksinkertaista. Colorado Avenuessakin on kirjallisesta perustastaan johtuen kaksi tarinaa. Ensimmäisen tunnin aikana keskushenkilönä on Hanna, mutta elokuvan puolivälissä painopiste siirtyy Ottoon ja salakuljetukseen. Vaikka tarinat lomittuvatkin yhteen, ne eivät muodosta riittävän eheää kokonaisuutta.

Dollari-Hannan kaltaisia raivaaja-tarinoita on kerrottu ja nähty aiemminkin. Sen sijaan Oton tarina valottaa kiinnostavasti niin nuoren miehen aikuistumista kuin historiallisesti merkittävää kipukohtaa Suomen menneisyydessä kieltolakeineen ja itsenäistymisprosesseineen.

Kahden tarinalinjan uuvuttamassa elokuvassa näyttelijätyö on paikoin teatraalista ja jäykkä replikointi vie luontevuutta. Suomessa on viime vuosina tehty useita historiaamme avaavia ja kuvittavia epookkeja. Niiden sarjassa Colorado Avenue ei missään nimessä ole huono elokuva, vaikka ei ylläkään esimerkiksi Klaus Härön elokuvien visuaalisuuden ja koskettavien henkilötarinoiden tasolle.

Pohjanlahden rannikon kuulaan karu saaristo on miljöönä Olssonin elokuvan kauneinta antia. Valitettavasti saaristomaisemien kuvaus on stabiilia ja tavanomaista, eikä miljöötä hyödynnetä elokuvan voimavarana. Erkki Karun Nuoren luotsin (1928) kaltaista saaristomaiseman hehkua ei Colorado Avenuesta löydä.