Kultaisen kukan kirous valkokangas

Yimou Zhang on kunnostautunut ohjaamalla viime vuosina yhä näyttävämpiä ja suureellisempia kiinalaiselokuvia, huippuvisuaalisia ja värikylläisiä spektaakkeleja täynnä elämää suurempaa draamaa ja räjähtävää, koreografisesti näyttävää toimintaa. Kultaisen kukan kirouksessa mies lyö tähänastiset pohjaennätykset rikki.

Elokuvassa on isoimmat lavasteet, joita koskaan on Kiinassa yhtä elokuvaa varten rakennettu, ja vaikka 45 miljoonan dollarin budjetti kuulostaa pieneltä verrattuna Hollywood-jättien tuotantoihin, samalla rahalla saa Kiinassa huomattavasti enemmän. Oma lukunsa ovat tietysti avustajaleegiot, jotka tuovat näyttävyyttä ja uskottavuutta. Vaikka tietokoneilla saisi mitä ihmeitä tahansa aikaan, toistatuhatta oikeaa kiinalaista sotilasta antavat joukkotaistelukohtauksiin aivan omanlaistaan painoarvoa.

Kultaisen kukan kirous onkin ennen kaikkea suurelle valkokankaalle tarkoitettu elokuva, joka hukuttaa katsojansa värikylläiseen symbolismiin ja visuaaliseen hyökyaaltoon. Äänimaisema liikkuu taidokkaasti hiljaisista kaiuista armeijoiden massiiviseen pauhuun. Eeppinen kerronta, megalomaaniset kulissit ja mainiot näyttelijäsuoritukset tukevat tarinaa, ja esteettisesti elokuva on tyylitellyn uljas taideteos.

Suurimmatkaan puitteet eivät sinänsä olisi tae elokuvan laadusta, mutta Kultaisen kukan kirouksen fatalistinen traagisuus toimii monimuotoisesti ja tehokkaasti. 900-luvun keisarilliseen hoviin sijoittuva, kiinalaiseen näytelmään perustuva juoni on täynnä macchiavellimaista vallankäyttöä, dekadenssia rappiota, juonitteluita, sukurutsaa ja aviorikoksia. Lopputulos ja ihmiskohtalot saavat Shakespearen Macbethinkin tuntumaan hilpeältä kesäfarssilta.

Elokuvassa esiintyy symbolisella ja konkreettisella tasolla kiinalainen käsitys maan ja taivaan laeista. Maallinen hovi on vain heijastus taivaallisesta, ja kaikella on oltava oma paikkansa jyrkässä ja epäinhimillisen muodollisessa hierarkiassa. Hovi on elävä organismi, jonka jäsenillä on hyvin vähän liikkumavaraa. Kuningasperheen kaikki jäsenet pelaavat valtaistuinten peliä taidokkaasti, mutta samalla he ovat omien rooliensa vankeja. Vaikka tekojen lopputulos olisi jo etukäteen selvä, peli on vietävä katkeraan loppuun.

Keisaria näyttelevä Yun-Fat Chow on eräs karismaattisimmista ja arvovaltaisimmista aasialaisnäyttelijöistä, ja rooli hallitsijana uhkuu rappioitunutta majesteetillisuutta. Oli hinta mikä hyvänsä, keisarin on tehtävä mitä keisarin on tehtävä. Vallan hinta on kova, sillä jopa perheenjäsenet ovat vain pelinappuloita, ja tuhansien kuolema on yhtä merkityksetön kuin keltaisten krysanteemien kukinto.