Verinen veljessota

Suomen sisällissota 1918 on edelleen erittäin kipeä aihe, joka herättää takuuvarmasti tunteita, tunnekuohuja ja vastakkainasettelua. Jo sekin riittää muurahaispesän sohaisemiseksi, että käyttää tiettyä ilmaisua sodasta, joka herättää pahaa verta vastapuolessa. Ja vastapuoliahan tuntuu kumma kyllä yhä riittävän, vaikka sotaan osallistuneet ovat aikoja sitten kuolleet.

Yleisen ympäripyöreä ilmaisu vuoden 1918 tapahtumat" on arkikäytössä hyvä, mutta yleisen ympäripyöreästä ei saa hyvää elokuvaa. Elokuvaan on aina valittava joku näkökulma, jotta tarinankerronnassa olisi punainen lanka. Tai valkoinen lanka, kuten Claes Olssonin uudessa teoksessa Taistelu Näsilinnasta 1918, joka seuraa ruotsinkielisen pohjanmaalaisen valkoisten komppanian taistelua Näsilinnasta 3.4.1918 ja keskittyy sekä taistelukuvaukseen että komppanian miesten vaiheisiin.

Taistelu Näsilinnasta 1918Hyökkäystä Näsilinnaan johti jääkärikoulutuksen saanut yliluutnantti Erik Gunnar Melin. Melinin komppanian vaiheet on tarkasti dokumentoitu, ja komppanian miehiä haastateltiin 1930-luvulla kattavasti. Olssonin teos pohjautuukin näihin Sota-arkistosta löytyneisiin haastatteluihin ja taistelun dokumentaatioon. Osallistujien omakohtaiset kokemukset ja näkemykset yhdistyvät tarkkoihin päivämääriin ja tapahtumien kulkuun. Tämän autenttisemmaksi ei sisällissodan miljöötä juuri enää saa, sillä Tampereen rynnäkkö ja Näsilinnan taistelut on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla sekä Tampereen kaduilla että tyhjillään olleessa Näsilinnan museorakennuksessa.

Todenmukaisuus huokuu myös punaisten ja valkoisten roolituksessa. Melinin (Nicke Lignell) pohjalaisen komppanian rivijäsenet ovat pohjalaisia ja suomenruotsalaisia. Pohjanmaan amatöörinäyttelijät puhuvat elokuvassa omaa murrettaan, joka kuulostaa paikoin varsin erilaiselta kuin muun maan suomenruotsi. Punaisten tamperelaisten näyttelijät ovat puolestaan pitkälti Tampereella asuvia ja suomenkielisiä näyttelijöitä. Tämä heijastaa myös aidon Näsilinnan taistelun aikaista vastakkainasettelua, jossa tamperelaiset suomenkieliset punaiset kohtasivat pohjalaiset ruotsinkieliset valkoiset. Melin puhuu yleiskielisempää ruotsia ja innostuu taistelun tiimellyksessä huudahtelemaan saksaksi kuten jääkärin tietysti pitääkin.

Taistelu Näsilinnasta 1918Olsson ei ole lähtenyt kuvaamaan perinteistä suomalaista sotakuvausta vaan vie taistelut lähemmäksi katsojaa. Käsikamera liikkuu toisinaan taistelijoiden mukana ja tuo osan taistelukohtauksista paremmin iholle. Ohjaaja on valinnut melko epätavallisen kerrontatavan, joka tekee elokuvasta pitkälti puolidokumentaarisen historiikin, ei niinkään draamallisen sotaelokuvan. Kesken tapahtumien tilanteet yhtäkkiä seisahtuvat, kun yksittäiset sotilaat alkavat kertoa elämäntarinaansa ja puhua suoraan kameralle. Monologit perustuvat sotilaiden haastatteluihin ja kotiin lähettämiin kirjeisiin.

Monologien pääpaino on rivisotilaissa, sillä erikoista kyllä itse Melinin tarinaa ei kerrota lainkaan. Melinhän aloitti jääkärinä, yleni myöhemmällä sotilasurallaan everstiksi asti ja osallistui tykistön kanssa vielä Talvisodankin taisteluihin Kannaksella, jossa entiset sisällissodan punaiset ja valkoiset kävivät nyt yhtenä rintamana Neuvostoliiton joukkoja vastaan.

Bertolt Brechtin hengessä valittu tyylilaji etäännyttää draamakerronnasta ja hieman paradoksaalisesti estää eläytymisen tapahtumiin ja henkilöihin siitä huolimatta, että sotilaiden avautumiset ja muistelmat nimenomaan pyrkivät tekemään rivisotilaista persoonia. Arkistoaineistojen ja kertojanäänen käyttö lisää dokumentaarista vaikutelmaa, jossa tapahtumat on dramatisoitu näytellen. Metodilla on puolensa, mutta se myös osittain pysäyttää ja katkoo itse päätarinaa.

Taistelu Näsilinnasta 1918Tiukassa fokuksessa yhteen taisteluun on puolensa, mutta muita tapahtumia ja taisteluihin johtaneita asioita ei pahemmin taustoiteta. Sisällissodasta paljon tietävät ihmiset osaavat kyllä arvostaa yksityiskohtia ja pikkutarkkuutta, mutta vähemmän tietävät saattavat olla hyvinkin pihalla siitä, missä mennään ja miten tilanteeseen on päädytty. Edes Näsilinnan taistelun merkitys ei juuri avaudu. Oliko se vain yksittäinen kahakka sodassa vai oliko sillä oikeasti mitään strategista merkitystä sodan loppuvaiheissa?

Ihmisten tietämys oman maan historiasta on Suomessakin keskimäärin sen verran hatara, että vaikkapa koulujen opetuskäytössä Taistelu Näsilinnasta 1918 vaatisi lisää pohjustusta ja taustoitusta. Muuten elokuva saattaa antaa jopa sellaisen mielikuvan, että suomenruotsalaiset lähtivät lahtaamaan suomenkielisiä tai että kyse on taistelusta ryssiä" vastaan. Elokuvassa käytetyissä valkoisten muistelmissa ja kirjeissähän ryssä-sanaa käytettiin hämäävästi myös suomalaisista punaisista eikä konkreettisista venäläisistä, joita elokuvassa on tasan yksi.

Taistelu Näsilinnasta 1918Olsson on lisännyt taistelukuvauksien lomaan myös symboliikkaa, kuten väräjävällä äänellä lauletut laulut sekä punaisten että valkoisten haavoittuneiden kasojen keskeltä. Koska kyse on muuten autenttisuuteen pyrkivästä teoksesta niin vastaavat kohtaukset olisi voinut jättää liian alleviivaavina poiskin. Pelkkä hiljaisuus sekä eri osapuolten vainajien ja haavoittuneiden röykkiöiden kuvaus olisi tehnyt selväksi sen, että tässä on kyseessä pohjimmiltaan kansallinen tragedia, ei mikään ylväs sankariteko puolin tai toisin.

Olssonin teoksen yksi olennainen pääpointti tulee selväksi nykyiselläänkin. Näsilinnan taistelun väkivalta ja siviilejä kohtaan kohdistuvat raakuudet voisivat olla mistä tahansa nykypäivän brutaalista sisällissodasta, mikä muistuttaa siitä tosiasiasta, että Suomen sisällissota oli ihan yhtä raakaa ja veristä välienselvittelyä kuin mikä tahansa muukin vastaava konflikti.

Kummallakin puolella oli omaan asiaansa vakaumuksellisesti uskovia miehiä, jotka olivat valmiit uhrauksiin paremmaksi katsomansa Suomen puolesta ja kumpikaan puoli ei ilman julmia sotarikoksia selvinnyt. Taistelu Näsilinnasta 1918 tarjoaakin tässä suhteessa kaunistelemattoman ja koruttoman tasapuolisen näkökulman siitä huolimatta, että teos ei joka osa-alueellaan täysin loksahda kohdalleen.

Elokuva toimisi kenties paremmin runsaiden lisämateriaalien avulla ja esimerkiksi interaktiivisena multimediateoksena, jossa yksittäisten sotilaiden kirjeitä ja kertomuksia voisi halutessaan kuunnella ja katsella sotakohtauksista irrallaan. Aikanaan tulevasta DVD-painoksesta voisikin kehittää tavanomaista kattavamman ja sekä sisällissotaa että elokuvaa taustoittavan paketin, jos vain halua on.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä


Powered by Preview Networks