Ruman lähiön esiin nousu

Kaupunkielämän problematisoinnit eivät ole lukeutuneet suomalaisen elokuvan ydinkuvastoon edes viime vuosien kotimaisen elokuvan nousujohdanteessa. Auli Mantilan Neitoperhossa ja Pelon maantieteessä kaupungilla on ollut roolinsa, mutta kotimaisen elokuvan lempilapsen kehtoasemasta maaseuturomantiikka ei ole juuri luopunut. Suomalaisen onnela löytyy yhä edelleen auringon kuulaamilta heinäpelloilta, joilta käsin betonihelvettien ongelmat vaikuttavat kaukaisilta kauhutarinoilta. Suuri valtaosa suomalaisista kuitenkin asuu betonin ja teräksen keskellä, joten välinpitämättömyyden, työttömyyden ja pikkurikollisuuden pyhättöjen eli lähiöiden arkikuvastot ovat tuttuja monelle. Olli Saarelan kaltaisen suuren tunnekertojan tarttuminen arkiseen lähiö-aiheeseen tuntuu ensiajattelemalta oudolta, mutta kysymys on jälleen kerran yksilöistä ja heidän tarinoistaan.

Ohjaajana Olli Saarela tuli tunnetuksi Jusseja kahmineella Rukajärven tiellään, joka vahvoilla tunteilla ladattujen yksilökertomusten kautta purki kansakuntamme yhtä suurista traumoista eli sotaa. Näin suurten ja suosittujen raamien hylkääminen on ollut kova ratkaisu Saarelalta, sillä lähiöissä ja niiden loputtomissa ongelmavyyhdeissä ei sikiä yhtä mahtipontisia tarinan aineksia kuin sodassa. Saarelaa on kuitenkin ajanut eteenpäin halu tehdä elokuva omasta sukupolvestaan omassa maailmassaan. Itse asiassa Bad Luck Love on hyvin samantapainen yksilötarina kuin Rukajärven tiekin, maailma taustalla on vain vaihtunut arkisemmaksi ja todellisemmaksi. Saarela on nyt ollut valmis ottamaan kantaa myös yhteiskunnallisesti.

Anteeksiannon puolesta

Bad Luck Love - © 2000 GNUfilmsBad Luck Love kertoo yksinkertaisen tarinan Jorma Tommilan esittämästä pikkugangsterista, Alista, joka maksaa mustasukkaisuuden teostaan neljällä vankilavuodella. Tänä aikana Ali löytää elämäänsä uusia arvoja ja hän myös tietää tulleensa isäksi. Vapauduttuaan vankilasta Ali yrittää löytää uuden tien elämälleen, mutta menneisyyden kahleet ja ympäristö vaikeuttavat hänen kulkuaan tällä uudella tiellä.

Parhaimmillaan Saarelan Bad Luck Love onkin ruotiessaan yksilön kohtalosidonnaisuutta menneisyyteensä. Köyhän ja rikollisen taustan omaavalle lähiön kasvatille minkään uuden rakentaminen ei ole helppoa, koska hänet on tavallaan jo leimattu valmiiksi luuseriksi, joka ei pysty lunastamaan parannustaan. Lopussa Saarela osoittaa kuitenkin tämän lunastuksen olevan mahdollista, vaikka lunastuksen motiivit ja yltiöpäinen hengellinen symboliikka uskottavuutta murentavatkin.

Saarelalla on jossain määrin kokemusta lähiöstä ja siitä kovasta ja anteeksiantamattomasta maailmasta, joka siellä vallitsee. Saarela onkin sanonut tutustuneensa muutamien kundien päiväkirjoihin, joissa ovat vahvasti kuvastuneet ne samat perustarpeet, toiveet ja haaveet, joita meillä kaikilla on:

"En usko, että kukaan kundi, joka on tehnyt kovan siirron ja on lusinut pitkään ja ehkä lusii taasenkin - ja tietää sen, haaveilee rankemmasta tai kovemmasta elämästä, vaan ihmiset haluavat normaalielämän pariin. Sopia tähän normistoon, jonka yhteiskunta on luonut - tämä meidän yhteiskuntamme."

Saarelalla on elokuvassaan vahva yhteiskunnallinen motiivi. Hän haluaa osoittaa päähenkilönsä Alin kautta, että anteeksiantoon on halua ja tahtoa, mutta niitä ei haluta huomioida.

Bad Luck Love - © 2000 GNUfilmsOmasta mielestäni Bad Luck Love on Saarelan elokuvana eheämpi ja kypsyneempi kuin Rukajärven tie. Jo rohkeus nostaa kivulias ja raju lähiötematiikka esille, on hatunnoston arvoinen. Saarela kuljettaa Bad Luck Lovessa tarinaa selkeästi kohti päämääräänsä ja antaa tilaa myös hetkittäisille ja tuskaisille yksilökuville. Raskaasti päälle painavan musiikin käyttö ja selkeät väkivaltalainaukset amerikkalaisesta ja ranskalaisesta art house -kuvastosta tuntuivat kuitenkin kovin päälleliimatuilta keinoilta tavoitella ajan hengen mukaista imevyyttä ja houkutella elokuvasta kansainväliseen levitykseen istuvaa getto-kuvausta. Näillä keinoilla Saarela ainoastaan kömpelöitti elokuvaansa.

Joka tapauksessa Saarelan Bad Luck Love on kunnianhimoinen kotimainen elokuva, joka varmasti puhuttaa katsojaansa vielä pitkään katsomiskokemuksen jälkeen, vaikka se ei paikkaansa suurten elokuvien harvalukuiseen eliittiin lunastanutkaan.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 6 henkilöä