Juokse Lola! kotikatsomo

Saksalainen ohjaaja Tom Tykwer herätti puhetta, keräsi mainetta ja pokkasi palkintoja jo toisella täyspitkällä elokuvallaan Hengen hinta (1997), mutta hänen kolmas ohjauksensa, seuraavana valmistunut Lola rennt eli Juokse Lola! räjäytti potin. Teoksen ansiosta Tykwer teki kansainvälisen läpimurron, samoin kuin elokuvan pääpari, erityisesti Franka Potente.

Tämän jälkeen Tykwer on tehnyt enemmän tai vähemmän onnistuneita kansainvälisiä elokuvia, joissa on edelleen säilynyt ohjaajalle tyypillinen omaleimaisuus, mutta jotka kenties juuri tästä syystä eivät ole päätyneet isoiksi kassamenestyksiksi. Tykwer joutuu rajoittamaan isoissa projekteissa itseään liikaa, jotta hän voisi hyödyntää tietotaitoaan täydellä teholla, mutta samalla hän on liian omintakeinen, jotta hänestä koskaan tulisi puhdasta valtavirtaviihdettä ja suorasukaisia megahittejä ohjaava elokuvantekijä.

Juokse Lolan konsepti on pettävän yksinkertainen mutta toteutus täysin omintakeinen, niin kuin kaikkien suurten kertomusten. Nuori Lola (Franka Potente) saa puhelinsoiton pikkurikolliselta poikaystävältään Ronnielta (Moritz Bleibtreu), joka on pahoissa ongelmissa. Ronnie on hukannut ison rahasumman, joka hänen täytyy toimittaa rikollispomolle 20 minuutin kuluttua tai hänet hukka perii. Lola päättää epätoivoissaan auttaa ja juosta hakemaan rahoja ainoalta tuntemaltaan taholta eli isältään. Alkaa armoton juoksumatka halki Berliinin.

Elokuvan vauhti ja vimma on häikäisevä, ja hengästyneenä juoksevan Lolan askelten rytmi sykkii kinematografisena pulssina. Juoksu halki Berliinin ottaa kaupungin osaksi narratiivia. Tykwerin taidolla valitsemat kuvakulmat ja leikkaukset on hiottu millintarkasti, mutta niihin on silti jätetty rosoisuutta ja elämää.

Juokse Lolan nerokkuus ja omaperäisyys eivät piile juonen ratkaisussa, sillä matka ja sen aikana kohtalon tai sattuman tekemät valinnat ovat merkitys itsessään. Kun Lolan matka on ohi ja tapahtumat vyöryneet vääjäämättömään päätökseensä, ne käynnistyvätkin uudestaan ja yhä uudestaan. Eri tapahtumat menevät hieman eri tavalla ja pienetkin asiat saattavat aiheuttaa ketjureaktioita, jotka johtavat täysin erilaisiin lopputuloksiin. Ihmisen elämä on pienestä kiinni, ja ihmisen tekemiin valintoihin vaikuttavat monet voimat ja detaljit, joista ihminen ei ole edes tietoinen. Väärä paikka väärään aikaan voi olla minuutin päästä oikea paikka oikeaan aikaan.

Tykwer ilottelee ja suorastaan rypee elokuvataiteen eri tyylikeinoissa, koska hän osaa ja koska hän haluaa. Ajoittaiset animaatiopätkät, mustavalkoiset hetket, hidastukset, leikkauksilla ja musiikilla toteutetut rytminvaihdokset voisivat väärissä käsissä ryöpsähtää hallitsemattomasti yli äyräiden. Kaaos on kuitenkin hallittua, eivätkä elokuvaohjaajan tehokeinot muutu itsetarkoituksellisiksi saatikka hidasta tai heikennä itse pääasiaa eli Lolan ja Ronnien kohtaloita ja niiden monitulkintaista tematiikkaa.

Audiovisuaalisen ja kerronnallisen kudelman langat solmitaan hienosti yhteen samalla, kun katsojalle jätetään riittävästi irtonaisia langanpätkiä, jotta katsoja voi seurata omaa punaista lankaansa. Tykwerin vimma kääntyy hänen voimakseen, elokuvalliseksi voimaksi ja vapaudeksi tehdä elokuvataidetta keinoilla, johon muut taidemuodot ja mediat eivät pysty. Mielikuvitus asettaa rajat, ja elokuvan muotokieli antaa sille mahdollisuudet.