Heaven valkokangas

Heavenin pohjana on Puolan jumalnero Krzysztof Kieslowskilta jälkeen jäänyt käsikirjoitus, joka muutama vuosi sitten hämmästyttävästi arvottiin saksalaisen Tom Tykwerin ohjattavaksi. Tämä käsitteli kyllä edellisessä elokuvassaan Juokse Lola! pienten sattumusten liikkeelle sysäämiä vaihtoehtoisia elämänkulkuja, teemaa, jota Kieslowskikin eläessään työsti. Silti Juokse Lola! oli Kieslowskin henkis-hengellisille tutkielmille peräti vastakkaista elokuvaa. Se oli yksitasoinen, joskin videopelinomaisuudessaan näyttävä toimintarytistely.

Ongelmia siis oli luvassa. Niiltä Heaven ei täysin välty. Kieslowskin omien ohjausten vahvuus ei ole tarinassa itsessään. Niiden syvyys on arjen, elämän, pienten hetkien niin tarkassa näkemisessä, että elämää ohjaavat, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset voimat tulevat julki. Tykwer ei osaa tehdä tällaista elokuvaa. Hän yksinkertaisesti rullaa tarinan läpi, ottaa stoorin stoorina. Jos olisin ohjaajan näkemystä korostava auteur-teoreetikko, olisin riemuissani. Käsikirjoituksen mahdolliset avut jäävät Heavenissa intohimottoman, liikettä tunteen sijaan korostavan ohjauksen jalkoihin.

Philippa on englanninopettaja, joka päättää kostaa miehensä kuoleman kaupunkia hallitsevalle huumeparoni-liikemiehelle. Open pommi-isku on amatöörimäinen. Se menee traagisesti pieleen. Karabinieerit ovat kotona saman tien. Kuulusteluissa tulkkina toimiva Filippo rakastuu terroristiin yksin tein. Hän on valmis toimimaan Philippan hyväksi. Cate Blanchett tekee parhaansa Kieslowskille ominaisessa keskeisessä naisroolissa. Philippa on moraalisesti ongelmallinen hahmo, ja Blanchett onnistuu joten kuten henkilöimään sinänsä hiukan huteran siirtymisen omatunnontuskista rakkauteen.

Kiinnostavia kysymyksiä terrorismin ja poliittisen väkivallan taustoista Heavenissa herätetään esimerkiksi alun lentosimulaattorikohtauksen avulla, mutta niihin ei kummemmin palata. Olisi joka tapauksessa kiinnostavaa tietää, kuinka valmista tekstiä Kieslowski ja kumppaninsa Krzysztof Piesiewicz olivat ylipäänsä saaneet aikaan. Hauska olisi myös kuulla trilogiaksi alun perin aiotun kokonaisuuden muista osista, Kiirastulesta ja Helvetistä. Heavenissa ei itse asiassa olla kovin kaukana kiirastulitunnelmista, onhan Philippan ja Filippon rakkaus lähes jatkuvasti menneisyyden uhkaamana, piinaavasti toteutumaisillaan, mutta koko ajan reunalla.