Don't Look Up kotikatsomo

Vuoden viimeisillä metreillä Netflixin suoratoistopalveluun saapui nimekkäin näyttelijöin ja kuuluisalla ohjaajalla varusteltu maailmanlopun sävyjä maalaava Don’t Look Up. Jo syksyllä julkistettu elokuvan traileri aiheutti mielenkiintoa. Samalla mietitytti, onnistuisiko satiiri maailmanlopusta, kun aihe on jo aikaisemmin ollut samanlaisissa hampaissa.

Tohtorikoulutettava Kate Dibiasky (Jennifer Lawrence) tekee väitöskirjatutkimuksensa lomassa huikean löydön. Maata kohti rynnistää Mount Everestin kokoinen tuntematon meteoriitti. Professorinsa tohtori Randall Mindyn (Leonardo DiCaprio) ja NASA:n planeetanpuolustusyksikön johtajan tohtori Teddy Oglethropen (Rob Morgan) kanssa Kate suuntaa Valkoiseen taloon varoittamaan Yhdysvaltain johtajia joukkosukupuutosta, joka uhkaa maapalloa kuuden kuukauden kuluttua.

Ohjaaja Adam McKay on tuttu komedioistaan ja aikaisemmista satiireistaan, mutta myös kriitikoiden ja palkintogaalojen noteeraamasta elämänkertadraamasta Vice (2018). McKay on myös pitkään kirjoittanut satiirisketsejä television Saturday Night Liveen, joten vaikea taiteenlaji on hänelle tuttu. McKayn itsensä perustama tuore tuotantoyhtiö Hyperobject Industries tekee neitsyttuotantonsa Don’t Look Up -elokuvan myötä, joten ohjaajalla on isot kortit pelissä mukana.

Riskien otto kannatti. Elokuvan satiiri on kantavaa ja toimii loppuun asti. Satiiria tasapainottamassa ja elokuvan vakavaa sanomaa takaisin hassuttelusta maan päälle palauttamassa on todellisia kuvia maailmasta ja siitä, mitä kaikkea meillä on menetettävänä vastaavanlaisen katastrofin ja joukkosukupuuton partaalla. Elokuvaus toimii loistavasti. Paniikki, kaaos ja pelko näyttäytyy juuri niin pelottavana kuin sen kuuluukin olla.

Pelosta ja paniikista huomiota vie leikittelevä kuvaus sosiaalisen median nurinkurisesta voimasta, jonka parissa maailmanloppu ei tunnu niin tärkeältä uutiselta kuin julkkisten erot ja kuka vilauttelee genitaalejaan kenellekin. Kaikesta nousee hyvin ilmi nykyajan keskustelukulttuurin suurin vallitseva ongelma: kuullaan, mutta ei kuunnella.

Erityinen huomio on syytä suunnata näyttelijöiden kaartiin. Nimekkäät näyttelijät eivät jää vain koristukseksi, vaan he pelaavat hyvin yhteen. Leonardo DiCaprio pääsee näyttämään kykynsä uudenlaisen roolin parissa. Jennifer Lawrencen taidot eivät ole päässeet ruostumaan muutaman vuoden työtauon aikana. Kaksikko valitettavasti peittää kemiallaan Rob Morganin, josta tulee kaksikon kolmas pyörä trion sijaan.

Jonah Hill ja Meryl Streep Yhdysvaltain presidenttinä tukevat toisiaan tarjoten katsojalle mahdollisuuden myötähäpeään, ja Cate Blanchett on muuntunut elokuvassa miltei tunnistamattomaksi. Kemia pelaa kaikkien välillä, ja se on elokuvan kantavin voima.

Don’t Look Upia katsoessa mieleen tulee väistämättä nykyinen pandemian aika. Elämme tietynlaista maailmanloppua, josta ei ole paluuta menneeseen, ja uuden maailman alkua. Elokuva tuo lohtua: sentään meitä ei kohtaa joukkosukupuutto, vaikka vallitseva virus kurjalta tuntuisikin. Samankaltaisia piirteitä on myös havaittavissa sosiaaliselle medialle ja ihmisten ”uskonasioille” irvailulle. Toiset kieltävät ennemmin tosiasiat kuin näkisivät, mitä ympärillä tapahtuu. Tärkeintä on kyky osata nauraa itselleen.

Ihmisethän pandemiasopan ovat aiheuttaneet, ja Don’t Look Up toimii muistuttajana tästä. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää nauramista ihmiskunnan tyhmyydelle ja sukupuuton partaalle ajautumisesta. Epätoivon, denialismin ja virheiden myöntämisen jälkeen muistetaan olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Tunne on omiaan katsomaan eteenpäin ja näkemään toivoa, vaikka elämä välillä tuntuisi toivottomalta.