Cast Away - tuuliajolla kotikatsomo

Meluisilla Paluu tulevaisuuteen -elokuvilla, Vihreän timantin metsästyksellä ja Roger Rabbitilla kaupallisen menestysuransa aloittanut Robert Zemeckis on seestynyt vuosien myötä kohti hiljaisempia ja pohtivampia sävyjä. Ihmisen selviytymisen pohjavire on ollut läsnä Zemeckisin elokuvissa Forrest Gumpista lähtien, ja nyt on lopulta edessä pelkkä yhden ihmisen selviytymiskamppailu, oikea miehen mitta, josta saleilla trikoissaan pullistelevat tosiuroot voivat nähdä vain märkää unta. Tosin Cast Awayn kaltainen tarina olisi reaalisesti oikea painajainen meille jokaiselle.

Mikäli Cast Awayn ohjaksiin olisi istutettu todellinen pohtija ja visionääri, eikä Zemeckisin kaltaista Oscarien perään huokailevaa viihdeammattilaista, olisi elokuvasta saattanut sukeutua mestariluokan tutkielma teknomodernin ihmisen rappiosta ja hädästä. Hanksin kaltaisella supertähdellä lastattua elokuvaa ei osata pitää kasassa, vaan tarinaa jauhetaan niin pitkään ja puisevasti, että alun vähäeleisistä nautinnoista ei ole enää mitään jäljellä. Hollywoodissa ollaan valitettavasti maailman parhaita pilaamaan hyviä elokuvia kammottavilla kokonaisratkaisuilla.

Hanksin kieltämättä hyvin tulkitsema Chuck Noland on kiireinen kuriirifirman järjestelmäsuunnittelija, jonka kiireelle ja piipparin pärinälle tulee äkkiloppu lentokoneen syöksyttyä mereen ja sankarin pelastauduttua autiolle saarelle. Kun ihmiseltä riisutaan kaikki ne välineet ja kosketuspinnat, joilla hän on elämäänsä rakentanut ja hahmottanut, on muutos radikaalimpi kuin monikaan kykenee edes tajuamaan. Cast Awaynkin hahmotelma on vain karkea dramatisointi moisesta maailmanmullistuksesta, mutta alkukantaisuutemme maun se onnistuu nostattamaan katsojansa aistittavaksi.

Parasta Cast Awayssa on aution saaren aitous ja todenhenkisyys; siniset laguunit eivät hemmottele vaan raastavat avutonta asukkiaan. Modernisaation ulkopuolelle tipautettu ihminen on yhtä pihalla itsestään ja maailmastaan kuin ostarin vilinään eksynyt hädässään yksinäisen epätietoisuutensa tuskaa tillittävä pikkulapsi. Kyseessä ei suinkaan ole alkukantaisen miehisyyden voittokulku, vaan hienostelematon tragedia siitä miten olemme sulkeneet itsemme luonnon ulkopuolelle. Valitettavasti Zemeckis käsittelee aihetta loppujen lopuksi vain pehmein silkkihansikkain. Yhtä äkkiä kuin kaikki alkoi, koko alkukantaisen paratiisin selviytymistarina menettää merkityksensä viihdeteollisuuden myllyjen tasoitettua kaikki rosot ja kulmat kutkuttavasta perusskenaariosta. Mikäli uskomme selviytymiseen on todellakin kiinni symbolisesta sidoksesta järjestäytyneeseen sivistykseemme, olemme jo tuomittuja väistämättömään tuhoon.

Elokuvan teko on tiimilleen ollut hyvin haasteellinen ja fyysisenä kokemuksena rankka, ja se näkyy myös lopputuloksesta: tunnelma on paikoin rujo ja väsynyt. Varsinkin elokuvan äänimaailman rakentamiseen ja visuaalisiin oivalluksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Zemeckisillä on kuvausryhmineen ollut valtava elokuvatekninen taito, harmi vain, että elokuvan sisältö jää lopulta yhtä tyhjänpäiväiseksi kuin kuriirifirman alati kuvissa vilkkuvat pahvilootat.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä).

ks. ensi-ilta