Vinski 2 valkokangas

Vajaan viiden vuoden takainen Juha Wuolijoen ohjaama Vinski ja näkymättömyyspulveri (2021) oli kelpo koko perheen elokuva, joka keräsi teattereissa yli satatuhatta katsojaa. Se on suomalaiselokuvalle hyvä tulos mutta jäi tuttujen lastenelokuvasarjojen menestysluvuille. Itseään toistavien lastenelokuvasarjojen rinnalla Vinski oli kuitenkin raikas tuulahdus ja yllättävänkin onnistunut sovitus 1950-luvulta peräisin olevasta kirjallisesta alkuteoksesta. Jatkoelokuva on tässä mielessä tervetullut ja odotuksia herättävä.

Lastenelokuvien jatko-osissa ja varsinkin elokuvien kasvaessa sarjoiksi pääosan esittäjiä tavataan vaihtaa, jotta mielikuva samanikäisestä päähenkilöstä säilyy elokuvasta toiseen. Viiden vuoden aikajänteestä huolimatta Kuura Rossi on edelleen myös Vinski 2:sen pääroolissa, eli Vinski on elokuvankin maailmassa saanut varttua rauhassa teini-ikään. Tämä tuo tarinamaailmaan uskottavaa jatkuvuutta ja siirtää samalla elokuvan kohderyhmää muutamaa vuotta vanhemmaksi.

Ensimmäinenkään Vinski ei ollut aivan pienten lasten elokuva vaan toimi ennen kaikkea alakouluikäisille. Jatko-elokuvassa varttuneempi Vinski on suuntaamassa lukioon. Tämän ikäinen päähenkilö puhuttelee teini-iän kynnyksellä olevia katsojia, sillä varhaisnuoret tapaavat ottaa mallia ja esimerkkiä muutamaa vuotta itseään vanhemmista nuorista. Tämä on mahdollistanut tarinaan ensimmäistä elokuvaa hieman tummemmat ja yhteiskunnallisemmat sävyt.

Näkymättömänä sankarina Vinski pitää kotikaupunkinsa Hömpstadin auvoisena paikkana. Vinskin ja hänen äitinsä (Pirjo Heikkilä) kotiin murtaudutaan ja näkymättömyyspulveri anastetaan. Vinskin pitäisi saada apteekkarin (Martti Suosalo) avulla lisää pulveria, sillä jokin taho uhkaa kaupunkia ja sen vanhoja rakennuksia, vaikka ahkerasti somettava pormestari (Pihla Viitala) haluaa suojella vanhat talot.

Elokuvaan luodaan kiinnostavia lähtöasetelmia ja teemoja. Vinski onnistutaan pitämään selkeänä päähahmona runsaassa henkilögalleriassa, jota tähdittävät tunnetut suomalaisnäyttelijät. Aikuishahmot ovat onnistuneen sarjakuvamaisia, eivät liian liioiteltuja vaan sopivasti korostettuja tarinamaailman huomioiden. Tämä yhdistettynä huoliteltuun miljööseen ja toteutukseen luo edellytykset toimivalle kokonaisuudelle, joka tuo mieleen ruotsalaisen Kauhuagentti Nelli Rappin (2020).

Kaikesta hyvästä huolimatta Vinski 2 kärsii lopulta vaisuksi jäävästä tarinasta. Elokuvaan on saatu rakennettua kohtuullinen jännite, mutta itse tarina ei kasva kovin kummoiseksi. Kaupunkiin kohdistuvaa uhkaa nostetaan siinä määrin esille, että asioiden hieman turhankin nopea ratkeaminen tuntuu lässähdykseltä. Kokemus ei ollut vain aikuiskatsojan, vaan saman huomioi myös elokuvaa katsomassa ollut kaksitoistavuotias.

Tarinan juonikuvioiden ohella teematkaan eivät kummemmin syvenny. Vinskin lähtö lukioon ja sen myötä muuttaminen pois kotoa jää alun jälkeen vähemmälle huomiolle, vaikka itsenäistymisen ensiaskeleet puhuttelisivat juuri teini-iän kynnyksellä olevia. Samoin sosiaalisen median käyttö ihmisten mielipiteiden ja jopa äänestyspäätösten ohjaamisessa jää enemmän kiinnostavaksi sivuhuomioksi kuin varsinaiseksi sisällöksi.

Mainitut asiat eivät rampauta elokuvan sujuvuutta eivätkä ota mitään pois elokuvan tuotannollisesti korkeatasoiselta toteutukselta. Vinski 2 on katsomisen arvoinen elokuva, jonka kaikkea potentiaalia ei ole vain tällä kertaa onnistuttu täysin hyödyntämään. Näinä ylipitkien elokuvien aikoina harvemmin tulee enää toivoneeksi, että elokuva olisi voinut kestää pidempäänkin, jos tarinalle ja teemoille olisi saatu näin enemmän tilaa. Sen verran Vinski 2:sessa lopetukseen kiiruhdetaan, että kourallinen lisäminuutteja olisi voinut olla paikallaan.