Thanksgiving valkokangas

Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon tuplaleffa Gridhouse julkaistiin 2007. Näitä elokuvia edeltämään tarvittiin feikkejä elokuvatrailereita, jotka sopivat teemaan ja ohjaajiksi tuli joukko ohjaajien ystäviä. Trailereiden oli tarkoitus olla itsenäisiä pieniä kokeiluja genretyyppien kanssa, mutta osa trailereista on jäänyt elämään tekijöidensä ajatuksiin ja niistä on kehittynyt kokopitkiä elokuvia. Machete (2010) ja Hobo with a Shotgun (2011) saavat nyt seurakseen Eli Rothin uutuuden Thanksgivingin.

Plymouthissa kiitospäivän vietto menee raiteiltaan, kun paikallisen marketin pitäjä päättää keulia blackfriday-tarjouksillaan ja alennuksia kärkkyvät ihmismassat tallovat tiensä alennuksiin. Vuotta myöhemmin marketti on jatkamassa alennuksiaan, eikä ketään asetettu vastuuseen tapahtumista. Ei ainakaan ennen kuin paikalle astuu kirvestä heiluttava murhaaja, joka päättää kostaa tapahtumaketjuun sekaantuneille kaupunkilaisille.

Thanksgiving ottaa tahtinsa kauhuelokuvaperinteestä, jossa tutut pyhät tai juhlapäivät vetävät puoleensa murhaajia. Suolenpätkät ja aivokudos lentävät viihdyttävästi, mutta niin että lopputulos ei ole pelottava vaan enemmän ällöttävä. Kiitospäivä tarjoaa vain aikakehyksen tarinalleen, vaikka välillä tekijät yrittävät luoda tappotavoista erilaisiin kiitospäiväntarjoiluihin liittyviä. Perunamuussi, paistetut linnut ja maissivartaat tuntuvat kuitenkin unohtuvan välillä kokonaan.

Traileritausta näkyy siinä, että tappokohtausten painoarvo on suuri, ja tarinaa, edes yksinkertaista, ei ole lähdetty kehittämään. Näyttävimmät tappokohtaukset on otettu suoraan Rothin trailerista, tosin misogynististä kuvastoa on muutettu pehmeämpään muotoon, vaikka siinä ei täysin olla onnistuttu. Väkeä ja tarinanlankoja elokuvassa on aivan liikaa. Elokuvan suurin ongelma on kuitenkin tylsyys. Väkivalta on näkyvän epärealistista, mutta elokuva ei silti nojaa kauhukomedioiden suuntaan saati ole pelottava.

Thanksgiving on saanut ensi-iltansa Suomessa varmaan Eli Rothin ansiosta, mutta se saapuu teattereihin auttamattoman myöhässä. Blackfriday-alennukset ovat toki rantautuneet myös Suomeen, mutta sen tarjoama kulutushysteria on vielä erilaista. Thanksgiving yrittää olla näppärä kuvaus kuluttajien täyttämästä yhteiskunnasta, jossa ruumiiden käsistä ryöstetään alennustavaraa ja ihmiset seuraavat sarjamurhaajan instatilejä kotinsa turvasta. Yhteiskunnallinen sanoma jää kuitenkin täysin pintaliidoksi ja elokuvasta olisi saatu varmasti napakampi, jos se olisi jätetty suosiolla pois.

Toimiakseen esikuviensa rinnalla Thanksgiving olisi vaatinut turhien rönsyjen ja ideoiden katkomista ja ideoiden keskittämistä. Jos tappokohtauksiin olisi haluttu keskittyä, olisi niihin voitu panostaa enemmän. Ne eivät ole pelottavia, erityisen hauskoja tai edes kekseliäitä. Ideoita riittää traileriin, jossa mitään ei tarvitse kasata yhteen, mutta pitkään elokuvaan asiaa ei riitä.