Ted 2 valkokangas

Koomikkona Seth MacFarlane on aina ollut paradoksi: hän edustaa Hollywoodin liberaalimpaa puolta mutta samalla hänen huumoriaan on syytetty rasismista ja seksismistä. MacFarlane nauttii katsojien provosoinnista, mutta hänen provokaationsa pointti jää useimmiten epäselväksi. Yrittääkö hän sanoa jotain oikeasti tärkeää vai vain kerjätä huomiota?

Ted 2 on yksi harvoista kerroista, kun MacFarlane yrittää edes jollain tavalla ottaa teoksillaan kantaa ajankohtaisiin, itselleen tärkeisiin aiheisiin. Hyvistä aikeista huolimatta elokuva on yksi kuluvan vuoden surkeimmista. Ted 2 on huonouden alinta kastia, koska se ei ole tarpeeksi huono ollakseen huonoudessaan viihdyttävä. Se on vain sairaan tylsä.

Seth MacFarlane on päässyt lyhyen elokuvauransa aikana harvinaisen etuoikeutettuun asemaan. Hän on auteur, jonka elokuvat edustavat puhtaasti hänen omaa ajatustaan komediasta. Se ei tee niistä hyviä, mutta pistää miettimään mitä MacFarlane on mahtanut ajatella tekevänsä, kun hän päätti tehdä Ted 2:n. Purevaa satiiria? Löysää pilvikomediaa? Uutta nostetta Miljoona tapaa kuolla lännessä -flopin jälkeen? Vai pelkkää varmaa rahaa?

Syyttävä sormi ei voi tässä kohtaa osoittaa minnekään muualle kuin tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja-ääninäyttelijä MacFarlanen suuntaan. Tämän rinnalla kahden vuoden takainen Ted vaikuttaa yhdentoista Oscarin mestariteokselta. Jopa Miljoona tapaa kuolla lännessä sisälsi enemmän nauruja, eikä niitä ollut paljon.

Tedin jatko-osan juoni on kankeaakin kankeampi. Pääosa juonesta keskittyy Tedin ihmisoikeuksiin. Kun Yhdysvaltain byrokratiakoneisto tajuaa Tedin olemassaolon, nallen ja hänen vaimonsa adoptiohakemus hylätään, avioliitto mitätöidään ja työpaikkakin menee alta. Alkaa oikeustaistelu, jossa Tediä edustaa pilveä polttava ja täysin populaarikulttuurista tietämätön juristi Samantha (Amanda Seyfried). Tapahtumien ohessa viitataan ohimennen seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin ja orjuuteen, ilmeisesti siksi, koska MacFarlane haluaa kuulostaa fiksulta.

Elokuvasta puuttuu suunta. Tylsät suvantokohdat yritetään pelastaa hätäisillä irtovitseillä, jotka käsittelevät lähinnä mustien penisten googlaamista ja sitä, ettei Amanda Seyfriedin esittämä juristi näe mitään eroa Star Warsin ja Star Trekin välillä. Jossain kohdassa taisi olla täysin irrallinen kohtaus, jossa Liam Neeson käy ostamassa kaupasta lastenmuroja. Näin halpojen heittojen ei pitäisi edustaa elokuvassa komiikan ydintä, mutta koska ne edustavat, on Ted 2 kerrassaan piinallisen vaivaannuttava kokemus.