Rebel valkokangas

Maailman aktiiviset kriisit näkyvät elokuvatarjonnassa vähänlaisesti. Välilliset ja siten myös tulkinnalliset kommentaarit ovat tavallisempia kuin meneillään olevia konflikteja suoraan käsittelevät elokuvat. Tässä mielessä onkin ilahduttavaa, että belgialainen ohjaajakaksikko Adil El Arbi ja Bilall Fallah ovat tehneet varsin suoraan Syyrian tilanteeseen liittyvän elokuvan Rebel.

Ohjaajakaksikko on kerännyt kokemusta aina Hollywoodista asti, joskaan Bad Boys for Life -elokuvaa (2020) ei voi pitää minään muistamisen arvoisena meriittinä. Toisaalta tuotantokoneiston sanelemiin jatko-osiin ohjaajilla lienee varsin vähän vaikutusvaltaa. Olennaisinta lienee ollut kokemuksen hankkiminen ja amerikkalaisen elokuvakerronnan omaksuminen. Kerätty kokemus ja oppi on vanhalla mantereella saatu jalostettua eurooppalaiselle elokuvalle jopa hieman poikkeukselliseen muotoon ja kerronnan sujuvuuteen. Tyypillistä eurooppalaiselokuvaa enemmän Rebel muistuttaa Hollywoodin nimiohjaajien niin sanottuja tiedostavia elokuvia.

Lähi-idän kriisit ja niihin linkittyvät ilmiöt näyttäytyvät Suomessa, kuten oletettavasti muuallakin Euroopassa, varsin mustavalkoisina. Kriisien taustat ja varsinkin kriisien polttopisteessä olevien ihmisten tarinat ja kohtalot jäävät vaille suurempaa huomiota. Inhimillinen samaistumispinta kuihtuu näin ohueksi, mikä saa kriisit näyttäytymään ja tuntumaan etäisiltä ja meille vähämerkityksellisiltä. Inhimillinen hätä ja kärsimys on kuitenkin yksilötasolla hyvin yhdenmukainen paikasta ja kulttuurista riippumatta. Asia joka unohtuu pumpulissa paapotuilta hyvinvointivaltioiden asukeilta turhan usein. Inhimillisiä kriisejä on monenlaisia: toisille kyse on inflaation heikentämästä ostovoimasta, toisille aseen piippuun katsomisesta.

Rebelin päähenkilö on belgialainen vihreällä Kawasakilla huristeleva ja DJ:nä nimeä saanut Kamal Wasaki (Aboubakr Bensaihi), jota pikkuveli Nassim (Amir El Arbi) suorastaan palvoo. Marokkolaistaustainen äiti yrittää huolehtia pojistaan parhaan kykynsä mukaan. Kamal on sotkeutunut huumekauppaan ja poliisit kintereillään hän jättää Belgian. Suuntana on Syyria ja halu tehdä jotain merkityksellistä. Aleppon pommitusten uhrien auttaminen vaihtuu hengissä säilymisen ehdoilla Isisin riveihin.

Todellisista tapahtumista inspiraationsa saanut tarina on tyypillinen, ja varsinkin amerikkalaiselokuvista tunnistettava. Pohjimmiltaan hyvä päähenkilö joutuu kamppailemaan pahan ikeessä. Rebelistä uupuu kuitenkin Hollywood-elokuvien mustavalkoisuus. Kamal on aidosti ristiriitainen henkilö. Hänelle oma selviytyminen menee muiden edelle. Tämä ihmisen perusominaisuus ei estä näkemästä ympärillä olevaa vääryyttä ja sen aiheuttamaa kärsimystä. Suhtautuminen elämään ja muihin muuttuu vääjäämättömästi.

Toisaalla elokuvassa nostetaan kaunistelematta esiin eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja sen toimintatapoihin liittyvien valuvikojen synnyttämiä halkeamia, joihin radikalismi saa turhan helposti ujutettua juurensa. Nykyinen kahtia jakautunut tiedonvälitys, polarisaatio ja asioiden mustavalkoinen tarkastelutapa lannoittavat radikalismin kasvua. Radikalismiin liitetään usein ideologia, jolla useimmiten on merkitystä vain ruohonjuuritasolla. Radikalismin taustalla on jotain muuta, meidänkin yhteiskunnastamme helposti tunnistettavaa rahan ja vallan tavoittelua. Ideologinen radikalismi on lopulta vain työkalu, jolla valtaa hamuavat ja omia maallisia etujaan ajavat pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa.

Yksilöiden kohtalot ovat tässä yhtälössä useimmiten kovia ja kurjia. Rebelin ansiot ovat tämän kuvittamisessa. Toisaalta vieläkin suurempi ansio voisi olla valtaa hamuavien tarinoiden kertominen. Ymmärtämällä heidän motiivejaan ja tekemisiään ihmiskunnalla saattaisi joskus olla mahdollisuus irtautua sotien ja konfliktien loputtomasta noidankehästä, josta nykyisellään riittää inhimillisiä kärsimyksiä kerrottavaksi vuosikymmeniksi eteenpäin.

Rebelin ansioksi on katsottava myös sen visuaalinen kerronta. Vaikka tarinan asetelmat ja kerronnan rakenne ovat tuttuja, ohjaajakaksikko saa rakennettua elokuvaan tiiviin ja hyvin koossa pitävän jännitteen, mikä ei nykyisin yli kaksituntisessa elokuvassa ole mikään itsestäänselvyys. Kerrontaan saadaan dynamiikkaa intensiivisillä sota- ja taistelukohtauksilla sekä lomittamalla Syyrian ja Belgian tapahtumia. Samalla syvennetään veljes- ja perhetarinan merkitystä. Kamalin DJ-identiteettiin tarinallisestikin liittyvät musiikkivideo-osuudet ovat jopa toimivia lukuun ottamatta epilogiksi nimettyä musiikkilopetusta, joka vaikuttaa irralliselta ja syö vaikuttavuutta tarinan pysäyttävältä lopulta.

Kokonaisuutta epilogi ei kuitenkaan vesitä. Päinvastoin Rebel on elokuva, joka herättää pohtimaan uutisvirrassa yksinkertaistettujen asioiden tosiasiallista monimutkaisuutta. Sisällöllisesti haastava elokuva on onnistuttu kertomaan ja visualisoimaan sujuvasti, mikä saa Rebelin erottumaan myönteisesti nykyelokuvien valtavirrasta.