Rubber kotikatsomo

Tämä kuulostaa hauskalta idealta. Kuvitelkaa elokuva, jossa auton rengas tappaa porukkaa telepaattisilla kyvyillään. Siinä Rubberin idea lyhykäisyydessään.

Rubber on kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen kauhukomedia. Se on kiero metaelokuva, joka piruilee laiskoille elokuvantekijöille ja käsikirjoituksille. Se juhlistaa olevansa tribuutti sille, kuinka valtavirran elokuvat eivät edes vaivaudu oikeuttamaan omaa logiikkaansa.

Ohjaajan pallilla häärää elektromusiikista tuttu Mr. Oizo alias Quentin Dupieux. Jos hänen musiikkinsa on tuttua, tietää mitä elokuvalta voi odottaa. Luvassa on dementoitunutta ja kenellekään kumartelematonta porsastelua.

Elokuvassa joukko ihmisiä kokoontuu seuraamaan pyörän tappomatkaa etäältä kuin kreikkalaista tragediaa konsanaan. Tapahtumia kommentoi poliisi, joka kritisoi, selittelee ja puolustelee renkaan edesottamuksia kuin rautalangasta vääntäen.

Jutun jujuksi paljastuu, ettei tapahtumille ole viime kädessä minkäänlaisia perusteita. Meidän on aivan turha katsojina odottaa tappajapyörän tarinalta minkäänlaista logiikkaa, koska sellaista ei ole luvassa. Katsojan naamaan hierotaan kysymystä, miksi me siitä huolimatta katsomme näitä hengentuotoksia ja nielemme niiden typeryyden sellaisenaan.

Rubberissa on pointtinsa, mutta se ei kykene vastaamaan siihen, miksemme saisi nauttia myös pöhköistä tarinoista. Onko elokuvasta nauttimisen oltava riippuvaista siitä, onko elokuvan sisäinen logiikka kunnossa tai ei?

Dupieux ei välitä vaan laajentaa sadistisen ajatusleikin yleisöönsä. Katsojat yrittävät järkeistää Rubberin mielettömyyksiä ja antaa sille oikeutuksia. Mutta elokuvan pointtina on ajaa logiikkansa loppuun siten, että vitsi kääntyy itseään vastan. Rubber jatkuu ja jatkuu, kunnes toivoisi, että se loppuisi.

Olisi kuitenkin typerää väittää, että elokuva toimisi paremmin lyhytelokuvana. Sadistista ajatusleikkiä ei ole tarkoitettu nautintoa varten. Se on ärsyttävä ajatusleikki, jonka itsetuhoisuudessa piilee myös elokuvan viehätys.

Katsojalla on vaihtoehto jättää leikki kesken. Ei ole mitään syytä katsoa heidän teostaan loppuun. Se jatkuu senkin jälkeen, kun yleisö on tapettu, koska typerien elokuvien tekemistä ei rajoita se, ettei niille löydy katsojapotentiaalia.