Kauhea kankkunen 2 valkokangas

Mitä tapahtuu kun elokuvasta tulee hitti? Sille tehdään tietysti jatko-osa, sillä kannattaahan samaa menestysreseptiä hyödyntää uudestaan. Lopputulos ei tosin useinkaan ole alkuperäisen veroinen. Perimmäinen ongelma on siinä, että samasta kaavasta yritetään monasti tehdä ikään kuin uutta elokuvaa.

Kauhean kankkusen kohdalla on ymmärretty, ettei tämä puijaaminen kannata. Parempi on avoimen rehellisesti toistaa sama kaava uudestaan ilman yritystäkään luoda mitään uutta. Ja juuri tämä kaiken toistuminen on Kauhean kankkusen kakkososan idea.

Kaveriporukka on sama. Tällä kertaa naimavuorossa on porukan tosikko, hammaslääkäri Stu. Hän ei halua kutsua Thaimaassa vietettäviin häihinsä Alania, joka viimeksi aiheutti traumaattisen hulinan. Aikamiespojalla on asiasta paha alakulo, joten Phil ja Doug saavat suostuteltua Stun kutsumaan myös Alanin häihinsä.

Häitä edeltävänä päivänä kaverukset heräävät muistinsa menettäneinä thaimaalaisen paratiisisaaren sijaan rähjäisestä hotellihuoneesta Bangkokissa. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta mopo on jälleen karannut käsistä. Ja Stun morsiamen pikkuveljestä, Teddystä, on jäljellä vain sormi…

Edessä on taas sama ruljanssi. On selvitettävä, mitä edeltävänä iltana ja yönä on tapahtunut. Jos Teddyä ei löydy, Stun häät menevät puihin. Ja Bangkokista jos mistä löytyy paheiden tyyssijoja, joissa kaverukset ovat rellestäneet. Riettaan yöelämän ihmemaassa strippiklubin typyilläkin on munat.

Ensimmäisen Kauhean kankkusen vahvuus oli roisius suhteessa muihin Hollywoodin valtavirtakomedioihin. Lisäksi elokuvassa pantiin reilusti halvalla amerikkalaista kaksinaismoralismia. Nämä ulottuvuudet toimivat myös kakkososassa, jossa on jopa alkuperäistä elokuvaa hivenen jäntevämpi käsikirjoitus. Tällä kertaa illan tapahtumien selvittely ei johda turhan seikkaperäisille sivupoluille vaan fokus pysyy tiiviimmin asioiden selvittelyssä. Kommelluksista toiseen siirrytään suhteellisen rivakasti, jolloin kerronnan rytmi pysyy vireänä.

Lisäjännitteitä on luotu Stun ja äkäisen appiukon välisellä jäätävällä suhteella. Muutoinkin kaveriporukan dynamiikkaan on saatu enemmän draivia, kun hahmoja ei ole tarvinnut sen kummemmin taustoittaa. Olettamus on, että kakkososan katsojat ovat nähneet myös ensimmäisen elokuvan.

Jatko-osa ei tietystikään pysty olemaan yhtä yllättävä ja persoonallinen kuin alkuperäiselokuva. Parhaimmillaan kakkososa kykenee kuitenkin operoimaan samoilla vahvuuksilla ensimmäisen elokuvan kanssa ja jopa jatkamaan sen aloittamaa tarinakulkua luontevasti. Ja Kauhean kankkusen kohdalla nämä palaset loksahtavat paikoilleen.