Starsky & Hutch valkokangas

Tietyllä tapaa legendaarinen 1970-luvun poliisisarja Starsky and Hutch kierrätetään Todd Phillipsin uutukaisessa komedialliseen olomuotoon. Tuskinpa sarjasta esimerkiksi vakavaa seikkailuelokuvaa olisi kannattanutkaan tehdä, sen verran huumoripitoisesti siihen vielä nykyäänkin viittaillaan eri kulttuurituotteissa. Suuri yleisö muistanee vaikkapa Beastie Boysin Sabotage-videon. Elokuvan tekijätiimi ei kuitenkaan halua puhua parodiasta. Kuuleman mukaan on vain haluttu löytää alkuperäistuotteesta sen hauskat piirteet ja jalostaa niitä pidemmälle. Voi kylläkin kysyä, miten tuo metodi sitten poikkeaa parodiasta. Niin tai näin, jostain suunnasta komediaa olisi silti saanut venyttää pidemmälle, sillä tällaisenaan elokuva ei naurata odotetun kaltaisesti.

Ben Stiller ja Owen Wilson ovat pitkän linjan parivaljakko ja esimerkiksi Zoolanderissa ja Royal Tenenbaumissa heidän yhteistyönsä on maustanut komiikkaa varsin pätevästi. Miesten yhteispeli Starskyna ja Hutchina on tämänkin elokuvan parasta antia. Stiller turhantärkeänä Starskyna ja Wilson lakiin rennommin suhtautuvana Hutchina luovat välilleen sähkökentän, jonka räiskähtelyä on paikoin nautinto seurata. Tätä tukien käsikirjoitus myös leikittelee yllättävänkin rohkeasti ns. buddy-elokuvien homotematiikalla.

Toimivan pääparin velmuilua ei kuitenkaan osata loppuun asti hyödyntää, vaikka juonen tyhjäpäisyydellä hommaa selvästi kaksikkoa varten pedataankin. Sinne tänne kouhotetaan verrattain heikosti tekaistuin motiivein. Aluksi Starsky ja Hutch laitetaan työpareiksi, koska "ovat ansainneet toisensa" ja sitten lähdetään jäljittämään huumelordia sekavin tuloksin. Tämä on varmaan tietoinen ratkaisu, jolla parodioidaan esikuvan ja muiden sen kaltaisten poliisisarjojen naurettavaa juonenkuljettelua.

Toisaalta 70-luvun hengestäkin löydetään monia huvittavia kohteita ja esimerkiksi ajan televisioestetiikalla tyylitellään osaavasti. Varsinaiset naurun paikat ovat kuitenkin liian harvassa. Vaikka sketsinomaisia kohtauksia sinällään kehitelläänkin verrattain reippain ottein teinitytön lahjaponin tappamisineen ja huumeiden nappailuineen, niin kummallisen valjun tunteen hassuttelu jättää. Monesta kohtauksesta puuttuu varsinainen homman vitsi. Hauskaa tilannetta ei ole osattu sorvata pyrskähdyttäväksi huippukohdaksi. Perusteet ovat siis kunnossa, mutta maaliin asti pallo ei saavu.