Corgi – Kuningattaren koiranpentu valkokangas

Koirat ovat olleet animaatioiden suosituimpia eläinhahmoja kautta aikojen, eikä syyttä, sillä ihmisen parhaalla ystävällä on sangen erityislaatuinen asema ihmisen rinnalla. Koiran käytös on inhimillistynyt tuhansien vuosien kehityskulun seurauksena ja varsinkin nykyisellä lemmikkistatuksellaan koiraan on hyvin helppoa samaistua, varsinkin lasten. Belgialaisanimaatiossa Corgi – Kuningattaren koiranpentu on ammennettu koiraelokuvien pitkästä historiasta vähän kaikkea.

Englannin kuningatar saa mieheltään prinssi Philipiltä lahjaksi corgin pennun, Rexin, joka valloittaa emäntänsä sydämen ja aateloidaan ykköskoiraksi. Hovissa vihollinen on tunnetusti lähempänä kuin uskoisikaan ja pian Rex löytää itsensä löytökoirien hoitolasta, jonka olot ovat kovin erilaiset, mihin hovikoira on tottunut.

Corgista löytyy lukuisia yhtymäkohtia koiraelokuviin aina Kaunottaresta ja Kulkurista (1955) lähtien. Aikuiskatsojalle kliseinen ja ennustettava tarina käy paikka paikoin hivenen tylsäksi, mutta kliseistä tietämättömiin lapsiin seikkailullinen tarina uppoaa hyvin. Reipastahtinen elokuva on juonivetoinen ja toiminnallisuus on muutamaa kohtausta lukuun ottamatta tarinallisesti motivoitua.

Oma ulottuvuutensa elokuvassa on valtionjohtajien piikittely. Kuningattaren vieraaksi saapuvasta Donald Trumpista otetaan naurut irti eikä kuningashuonekaan pääpariaan myöten jää aivan osattomaksi, sillä sivulauseisiin on ujutettu lempeää kritiikkiä. Mistään poliittisesta kommentaarista ei ole kyse vaan kokoperheen elokuvaan sulautetusta oman aikansa ilmiöiden hienovaraisesta naureskelusta.

Visuaaliselta toteutukseltaan Corgi ei jää suurten amerikkalaisanimaatioiden jalkoihin. Elokuvan puhtaasti kuvalliseen kerrontaan nojaava avausjakso jopa nostattaa odotuksia astetta kunnianhimoisemmasta kerronnasta, mutta Rexin seikkailuihin keskittyvän päätarinan myötä kerronta taantuu tavanomaisiin uomiin. Aikuiskatsojalle tämä on pettymys, sillä visuaaliseen kerrontaan painottuessaan elokuva olisi kyennyt erottautumaan siitä animaatioelokuvien massasta, jota se kliseisen tarinansa myötä väistämättömästi muutoin edustaa.

Kokoperheen elokuvana Corgi – Kuningattaren koiranpentu puoltaa kuitenkin paikkansa. Moninaisen  hahmogallerian  ympärille rakennettu seikkailullinen tarina pitää lapsikatsojan melko hyvin otteessaan vaikka aikuisen aika hieman pitkäksi käykin.