Robinson Crusoe valkokangas

Daniel Defoen vuonna 1719 ilmestynyt Robinson Crusoe on yksi maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Elokuvasovituksia autiolle saarelle haaksirikkoutuneesta Crusoesta on tehty useampia, viimeisin näytelmäelokuva on parinkymmenen vuoden takaa ja siinä Crusoena kekkaloi Pierce Brosnan. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Robert Zemeckisin Cast Away (2000) on niinikään puhdasverinen robinsonadi-elokuva, tapahtumat on vain sijoitettu nykyaikaan 1600-luvun sijaan.

Tuorein elokuva-adaptaatio on belgialais-ranskalainen animaatio, Robinson Crusoe. Se seuraa alkuperäistarinaa melko tarkasti, tosin näkökulma on tällä kertaa haaksirikkosaarella asuvien eläinten.

Haaksirikkouduttuaan piskuiselle saarelle nuori Crusoe yrittää selviytyä, mutta yksinkertaisetkin askareet tuntuvat olevan ylivoimaisia. Niinpä saaren eläimet päättävät auttaa miekkosta, jota he ensin luulivat merihirviöksi.

Päätarina kerrotaan Tiistaiksi ristityn papukaijan kertomana. Kehyskertomuksessa Crusoe on nimittäin pelastettu saarelta merirosvojen toimesta. Kerronnallisesti ratkaisu on kömpelö, ja kehyskertomus on sikäli tarpeeton, että päätarinaan olisi voitu hypätä suoraan. Laivamatka myrskyineen ja haaksirikkoineen on sen verran lennokas, että elokuvaan tempautuu hyvin mukaan.

Haaksirikon jälkeen tarina pysähtyy. Mitään ei oikein tapahdu, seurataan vain Crusoen kommellusten täyttämää puuhastelua saarella. Dramaturgisesti tarina uuvahtaa täysin, sillä elokuvassa ei ole juonta kuin nimeksi.

Kohderyhmäikäinen lapsikatsojakin ihmetteli: "Miksi ne vaan juttelevat koko ajan?" Hyvä kysymys. Elokuvassa on paljon paikallaan polkevaa jaarittelua ilman tarinaa eteenpäin vievää dialogia saati tapahtumia.

Eläinhahmot ovat myös laimeita ja niitä on muutama liikaa. Pienemmällä poppoolla ja tarinan tiivistämisellä kerronnan rytmi olisi ollut parempi. Nyt elokuva taantuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tylsäksi eikä kokonaisuutta saada vauhdikkaammille uomille edes lopussa.

Tarinan ontuessa visuaalisuus pääsee loistamaan. Kolmiulotteisuus on animaatiossa tavoitettu hyvin ja sitä myös hyödynnetään taidokkaasti. Myrsky ja saarelta avautuvat maisemat ovat nautinnollista katseltavaa. Myös hahmot ja niiden liikkeet ovat sujuvia. Tekniseltä toteutukseltaan animaatio kestääkin helposti vertailun Hollywoodin tuotoksiin.

Seikkailuanimaationa Robinson Crusoe jää puhdittomaksi. Paremmalla käsikirjoituksella ja tiiviimmällä kerronnalla lopputulos olisi ollut ryhdikkäämpi. Nyt aika käy elokuvan parissa pitkäksi niin nuoremmalla kuin vanhemmallakin katsojalla.