Viha kotikatsomo

17-vuotias zairelaisnuorukainen viedään poliisilaitokselle tupakkavarkaudesta epäiltynä. Kuulusteluissa poliisin ase tapaturmaisesti laukeaa, ja poika saa surmansa. Kuolema herättää paljon kysymyksiä, joista keskeisin on se, miksi ase ylipäätään osoitti vangitun siirtolaispojan päätä.

Tämä karu episodi tosielämästä sai ranskalaisohjaaja Mathieu Kassovitzin ohjaamaan vuosikymmen sitten hyvin voimakasta keskustelua aikaan saaneen elokuvan Viha. Elokuvan päähenkilöt – juutalainen Vinz, arabi Said ja tummaihoinen Hubert – elävät Pariisin ulkopuolella sijaitsevassa lähiössä, jossa yhteenotot virkavallan kanssa ovat arkipäivää.

Hip hop ja nyrkkeily naputtavat taustarytmejä kannabishuuruiselle arjelle. Nuoruus betoniseinien puristuksessa on näköalatonta. Välillä turhautumisesta johtuva viha purskahtaa kontrolloimattomina purkauksina pintaan.

Näin kävi myös viime syksynä Ranskassa. Siirtolaisten huonot elinolosuhteet toimivat polttoaineena viikkoja kestäneille mellakoille. Tätä taustaa vasten elokuvaa on vielä kiinnostavampaa katsoa. Yhteiskunnan ongelmat tulevat tällaisten esimerkkien kautta tunnustetuiksi, mutta ratkaisun löytäminen niihin tuntuu mahdottomalta.

Elämän pysähtyneisyyttä korostetaan elokuvassa vähäeleisin tehostein, kuten kellon tikityksin. Tunnelma tiivistyy kohtaus kohtaukselta. Pelkkä aseen laukeamisesta lähtevä ääni kuulostaa todella voimakkaalta tehosteelta. Pienen budjetin Viha on hieno esimerkki siitä, miten kaikki elokuvan osa-alueet, ääniraidasta leikkaukseen, pelaavat saumattomasti yhteen. Ohjaaja rakentaa vuorokauden ajalle sijoittuvaa tapahtumaketjua kärsivällisesti ja taitaen.

Vahvakontrastinen mustavalkofilmi johdattelee katsojaa vähitellen syvälle lähiönuorten maailmaan, ja kohti sen keskeisintä teemaa. Elokuva kertoo väkivallasta, mutta vielä selkeämmin se pureutuu ihmisten asenteisiin. Se herättelee pohtimaan ongelmakäyttäytymistä, joka ei ole teljettävissä vain lähiöalueiden sisälle. Mathieu Kassovitz asettaa katsojan kasvotusten väkivallan ja ennakkoluulojen kanssa, mutta hallitusti ja turhaa provokaatiota välttäen.

Kahden levyn dvd-julkaisu sisältää poistettuja kohtauksia, otteita harjoituksista ja trailereita. Lisämateriaalin parasta antia on dokumentti, joka taustoittaa elokuvan syntyvaiheita ja kertoo sen saamasta vastaanotosta. Elokuvassa aiheuttaa eniten kitkaa sen päänäyttelijät, jotka olivat elokuvan tekohetkellä kameran edessä vielä aika amatöörejä. Roolisuoritukset ovat paikoitellen kankeita ja tarkoituksellisen ärsyttäviä, mutta elämänmakuisuudessaan ja välittömyydessään lopulta uskottavia.

Viha on väkevä elokuva, joka pohtii poliisin voimankäyttöä, rotusyrjintää ja välinpitämättömyyttä. Cannes-palkittu ohjaus ei ole korostetun 1990-lukulainen, vaan se on säilynyt tehokkaana ja ajankohtaisena tähän päivään saakka. Viha on pieni, inhimillinen mestariteos, joka ansaitsee ehdottomasti kulttisuosiotaan laajempaa huomiota.