Vieraalla maalla kotikatsomo

Suomalainen komedia ei voi liian hyvin. Vieraalla maalla ei edusta sen pahinta taudinkuvaa, mutta ei kykene antamaan lievää lievitystä tehokkaampaa troppia. Suomalaisten ja maahanmuuttajien tapahtumarikkaasta yhteiselosta aiheensa ammentava farssi pätkii kerronnallisesti mennen tullen, kun harvat herkulliset hetket rakentuvat pohjanmaalaisia hautaustoimistoveljeksiä esittävien konkareiden Vesa Vierikon ja Kari Väänäsen harteille. Väänänen oli kannattelemassa myös ohjaaja Vanteen ensimmäistä pitkää elokuvaa Lakeuden kutsu (2000), joka oli järjestyksessä viides Antti Tuurin romaanin filmatisointi.

Ville Haapasalon päähenkilö tekee kenttätutkimusta väitöskirjaansa varten ja lainaa tieteen nimissä ulkomaalaisystävänsä henkilöllisyyttä. Tästä syntyykin rakkauden, identiteetin, ennakkoluulojen, väärinkäsitysten ja naamioleikkien maustama klimppinen soppa. Vanteen komediassa ei ole mitään sellaista suurta hiertämää, joka tekisi siitä erityisen vastenmielistä katsottavaa. Hutera huumori toimii paikka paikoin, mutta perustavanlaatuisin vika on siinä, ettei tämä elokuva ole elokuvallinen, vaan kiusallisesti keskinkertainen ja latteasti toteutettu tv-elokuva. Juuri elokuvallisuudessa suomalainen elokuva laahaa pahasti perässä, kun sitä verrataan esimerkiksi rakkaan länsinaapurimme elokuvaan, joka mielestäni ikävä kyllä porskuttaa aivan eri sarjassa. Ja kun tuottaja dvd:n ekstroissa vielä hehkuttaa Vieraalla maalla -elokuvan käsikirjoituksen erinomaisuutta, ei voi kuin kiusaantuneena ihmetellä moista kommenttia.

Eihän totaalisen hölmö skenaario tee oikeutta kenellekään, ei suomalaisille eikä maahanmuuttajille. Mihinkään oleelliseen kysymykseen rotujen välisistä ennakkoluuloista tai kulttuurien erilaisuuksista ei vastata, jos niitä edes tarinassa esitetäänkään. Naamioleikkiteemakin on tuttu vanhemmasta suomalaisesta elokuvasta ja moderni irtiotto olisi vaatinut paljon raisumpaa otetta. Kun suomalaisia elokuvia nykyään tehdään mahdollisimman suuren yleisön toivossa, niin niistä tulee mahdollisimman mauttomia. Löysä kokonaisuus ei pysy kasassa, kun episodimaisuuden kirous hajottaa kerronnan kohtaus kohtaukselta äiteläksi marjapuuroksi. Parempi vain ottaa ilo irti dvd:n musiikkivideoista. Muut hauskat ja muuten vaan poistetut kohtaukset kannattaa jättää väliin. Pelkkä elokuva jo riittää.