The Fourth Man kotikatsomo

Hollantilaisohjaaja Paul Verhoevenin ura kotimaassaan oli varsin menestyksekäs, mutta oli lähes vääjäämätöntä, että mies siirtyisi ennemmin tai myöhemmin rapakon taakse ja isommille apajille. Neljäs mies / The Fourth Man (1983) oli ohjaajan viimeinen hollanninkielinen elokuva yli kahteenkymmeneen vuoteen ennen loistokasta sota-ajan draamaa Black Book (2006).

Neljäs mies oli samalla ohjaajan ensimmäinen tutkielma musta leski -aiheesta eli kylmäverisestä naisesta, joka oletettavasti on saattanut tappaa rakastajansa. Verhoeven työsti tismalleen samaa aihepiiriä hittielokuvassaan Basic Instinct (1992). Suurmenestyksestään huolimatta se jäi ohuen ulkokultaiseksi sensaatioleffaksi, josta ei jäänyt jälkipolville juuri muuta muisteltavaa kuin pikaisesti pilkahtanut Sharon Stonen tussu.

Alkuperäinen Verhoevenin näkemys kohtalokkaasta naisesta ja miehistä hänen pauloissaan on toista maata. Yhdysvaltalaisessa valtavirtakulttuurissahan ei juuri koskaan tajuta sitä, että jos alastomuus ei ole tabu, niin silloin se ei hallitse tarinankerrontaa. Neljännessä miehessäkin Renée Soutendijkin esittämä Christine-leski näyttää rohkeasti kaiken, mutta toisin kuin Basic Instinctissä alastomuus kuuluu olennaisena osana henkilöhahmojen vuorovaikutukseen eikä se ole vain halpa trikki.

Jeroen Krabbé esittää antaumuksella epävakaata, morbidin makaabereihin aihepiireihin mieltynyttä kirjailijaa Gerald Reveä, jonka elämää hallitsevat sekä vahva uskonnollinen symboliikka että kuumeiset mielialanvaihtelut. Biseksuaali Gerald lankeaa Christinen pauloihin, mutta alkaa epäillä tätä saatuaan tietää, että nainen on jäänyt kolme kertaa leskeksi epäselvissä olosuhteissa. Gerald epäilee olevansa neljäs mies ja vuorossa seuraavana, samaan aikaan kun sekä Gerald että Christine himoitsevat viidettä miestä, korskeata ja uhmakasta nuorukaista.

Verhoeven onnistuu lataamaan teokseensa erittäin kuumeista ja maagista realismia, jossa vainoharhat, mystiset visiot ja oudoilta vaikuttavat sattumat nivoutuvat yhteen. Maaninen Gerald vaikuttaa hermoromahduksen partaalla olevalta, eikä hänen todellisuutensa taso välttämättä ole sama kuin muiden hahmojen todellisuus. Toisaalta se, että Geraldin tulkintoihin ei voi luottaa, ei välttämättä tarkoita hänen olevan aina väärässäkään.

Seksuaalinen kuvasto, tunne-elämyksien ristiriitaisuudet ja umpikieroutuneet pakkomielteet kumpuavat pitkälti katolisesta uskonnollisuudesta. Ei keskiverto jäyhä luterilainen pysty samalla tavoin rypemään synnintunnossa, syntisyydessä ja naisen lankeemuksessa kuin mitä Gerald pystyy. Neitsyt Marian ilmestykset sekä erittäin lihallinen kirkon ristiinnaulitunkuva ovat melko hämmentäviä kohtauksia jopa Verhoevenin mittapuulla. Ohjaajan tulkinta tuntuu osin olevankin, että vahva usko on kuin hallusinaatioita ja riippuvuutta aiheuttava huume.

Neljäs mies on toki mainoslauseiden mukainen eroottinen trilleri, mutta se on ennen kaikkea pään sisäinen trilleri, joka luottaa ulkoisten trikkien sijasta katsojan mielikuvitukseen ja kykyyn tulkita itse tapahtumia. Verhoeven ei tarinaa katsojalle väännä rautalangasta. Elokuvan ainoa ongelma on, että sen katsomisen jälkeen ei enää kykene tai halua mitään Basic Instinctejä katsoa. Ja sehän ei ole ongelma ollenkaan.