Meet The Feebles kotikatsomo

Bad Tasten menestyminen antoi Peter Jacksonille sen verran pätäkkää, että hänellä oli edessään todellinen mahdollisuus jatkaa ja jalostaa huonon maun pakkomiellettään. Lopputuloksena oli edelleenkin melkoisen ylittämätön ja läpeensä sairas Muppet Show -parodia, jossa kakka-, pissa-, oksennus- ja sun muu eritehuumori liikkuu aivan omissa sfääreissään. Meet the Feeblesissa kova porno, irstailu, perversiot, huumeet, väkivalta, hyväksikäyttö, ahneus ja sukupuolitaudit kiihottavat roisia nukkefantasiaa, kun kolikon toisella puolella Jackson piirtää inhorealistisinta koskaan tehtyä tulkintaa showmaailman raadollisesta todellisuudesta.

Huolimatta Jacksonin esikoisen kulttifilmin statuksesta hurmaavan huono huumori ja splatterkomiikka kantavat korkeintaan puoliväliin ennen kuin tylsistymisen puudutuspiikki iskee sementtiä aivoihin. Bad Taste oli hulppea halpis ja köyhän miehen tuotantona sinänsä omassa arvossaan omalla oikeutuksellaan. Meet the Feebles on sen sijaan jo oikea elokuva ja käsikirjoitukseltaan ylempää sarjaa, vaikkei senkään tuotantobudjetti päätä huimaa. Tarinan idea ei kuitenkaan enää ole pelkässä huonon huumorin sarjatulessa, vaan eheässä kokonaisuudessa, jossa roiskeet niin ajatuksen kuin eritteidenkin tasolla ovat hyvin rytmitettyjä. Toisaalta Meet the Feeblesissa huumorikin on roimasti rankempaa kupaten katsojan sietokykyä todella syvältä. Jos huumorin kukka vain kestää elokuvan, niin sen irstas irrottelu vie muitta mutkitta mukanaan. Hullun luovuuden ja tekemisen innon osoituksena Jacksonin toinen elokuva on oiva esimerkki siitä perustotuudesta, että pelkkä rahakasa ei omaperäisiä ideoita riitä synnyttämään. Menon ja meiningin ollessa anteeksiantamatonta tykitystä toteutuksen puutteet antaa mielellään anteeksi.

Kun joogagurun pää pulahtaa omaan anaaliin ja juorutoimittaja on ulostetta estotta suuhunsa pöntössä lusikoiva paskakärpänen, niin kannattaa varautua kaikkeen. Pienenä varoituksen sanana on todettava, että Jacksonin sysimätä, anarkistinen farssi ei todellakaan sovi jokaiselle, vaikka nukkeanimaatiosta onkin kysymys. Musikaalin kuvatuksena Meet the Feebles on aitoa katsomisiloa punnitseva extreme-elämys kaikille herkkäsieluisille. "Koska onhan meillä kaikilla persreikä", kuten show’n ohjaaja herkistelee sodomian ihanuutta ylistävässä laulussaan. Älkäätte ottako sitä vakavasti

Dvd:n taso ei päätä huimaa, mutta on sentään siedettävä. Suurin miinus lankeaa kelvottomalle suomennokselle - ja olkoonkin vaikka kuinka kuvanauhalta tehty. Jos taso on näin surkea, niin parempi jättää tekstitys kokonaan pois. Kuten kannattaakin tehdä.