Bleeder kotikatsomo

Tanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refn yllätti muutama vuosi sitten rankalla ja tinkimättömällä huumekuvauksellaan Pusher (1996) eikä hänen tuoreimpansa pistä pekkaa pahemmaksi. Bleeder on melkoinen katsomiskokemus. En suosittele sitä katsottavaksi, jos on vähääkään herkistelyfiiliksillä tai mieli tekee Hollywoodin makuista mautonta pureskeltua purkkaa. Jos taas mieli tekee Abel Ferraran rujoa varhaistuotantoa muistuttavaa rappioluotausta, niin Bleeder on haastetta ja sietokykyä kokeilevaa elokuvataidetta tarjoava nappivalinta. Se on tinkimätön, ruma, raaka, kaunistelematon, surullinen, järkyttävä, inhimillinen, pieni mestariteos, joka sanoo vain sen, minkä pitää sanoa jättäen avoimelle ilmaisulle kaiken lopun.

Elokuva kertoo Leosta (jo Pusherissa vakuuttanut Kim Bodnia), joka on tyytymätön elämäänsä kaikin tavoin: niin itseensä, asuntoonsa kuin työhönsäkin. Hänen henkilökohtaista aallonpohjaansa ei helpota se, että tyttöystävä Louise (Rikke Louise Andersson) on paukahtanut paksuksi. Lapsiuutinen kun ei ilahduta Leota, vaan vetää hänen pääkoppansa lähinnä pimiän puolelle. Kykenemättä käsittelemään aggressiivisuuttaan ja tunteitaan Leo pahoinpitelee elämänkumppaniaan kohtalokkain seurauksin, jolloin Louisen ei-niin-tasapainoisella veljellä Louiksella (Levino Jensen) on tapahtuneeseen vakavaa huomauttamista. Lopulta kaikki riistäytyy käsistä rumin, ennalta odottamattomin ja järjettömin seurauksin.

Bleederin tarina on simppeli, vaikka se pitääkin sisällään myös rinnakkaistarinan videopuotipuksun surkuhupaisasta romanssinpoikasesta. Toisaalta hiomattoman ilmaisun voima saa näin kunnolla tehoa. Bleeder on ajankohtainen ja pureva kuvaus historiattomasta nyky-Euroopasta, jossa väkivalta, vieraantuneisuus, rasismi ja henkinen rappio nostavat salakavalasti päätään betoniviidakoiden kolkossa syleilyssä.

Oikeastaan elokuva on tuima satiiri todellisuuden olemuksesta. Ironisesti neljän äijän poppoon harrastamat yhteiset roskaelokuvasessiot kääntävät asetelman päälaelleen - elämä imitoi roskaa, mutta todellisuudessa teot satuttavat aiheuttaen järkyttäviä seurauksia, joita ei voi enää peruuttaa. Jotka eivät häviä videon stop-näppäimellä. Okei, Tarantinolainen teema kyllä, mutta ihmetelkää tämän tanskalaisohjaajan tulkintaa. Bleeder on elokuva järjenvastaisesta todellisuudesta, joka on ja vaikuttaa tässä ja nyt ja jota me elämämme. Jos luulit, että Reservoir Dogsin korvanleikkuukohtaus on kova juttu, niin on sitä rankempaakin tehty.