Wallace & Gromit: Kanin kirous valkokangas

Vuosina 1989–1996 Brittiläinen Aardman Animation teki vaha-animaatiota hyväksikäyttäen kolme lyhytelokuvaa keksijästä ja hänen koirastaan. Nick Parkin ohjaamat nokkelat pätkät saavuttivat suurta suosiota, joten hahmojen siirtymistä koko illan tähdiksi alettiin vähitellen odottaa. DreamWorksin avustuksella Aardmanin ensimmäinen täyspitkä elokuva saikin ensi-iltansa vuonna 2000, mutta Kananlennon tähtinä nähtiinkin aivan uudet hahmot. Vaha-animaation kuvaaminen on erittäin aikaa vievää, joten kesti vielä viisi vuotta ennen Wallace & Gromit -elokuvan valmistumista.

Keksinnöt ovat aina olleet olennainen osa Wallacen ja Gromitin elämää. Tällä kertaa he saavat elantonsa inhimillisestä tavasta pyydystää puutarhan tuholaiseläimiä. Anti-Pesto-firmalla on tärkeä asema, sillä kylässä pidetään kilpailut suurimmasta vihanneksesta. Kanit tuntuvat ongelmallisilta tapauksilta, mutta onneksi Wallacen eräs keksintö voisi auttaa asiassa ja saada kanit luopumaan vihanneksenhimosta. Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene aivan putkeen.

Ensimmäisen, hieman harjoitustyöltä tuntuvan W&G-animaation jälkeen laatu on pysynyt tasaisen korkealla. Uusi elokuva ei asiantilaa muuta, korkeintaan korottaa rimaa entisestään. Peribrittiläisen Wallacen ja kaksikon todellisen johtajan Gromit-koiran ympärille on kasattu huima kokonaisuus seikkailua, parodiaa, romanssia ja hieman kauhua. Ei kuitenkaan mitään oikeasti pelottavaa kauhua, koska hyväntahtoisuus on vähintäänkin yhtä olennainen osa Wallacea & Gromitia kuin keksinnöt ja koneet.

Wallace & Gromitin syvintä olemusta ei siis ole lähdetty muokkaamaan valkokangasdebyyttiä varten. Tuttuja elementtejä on riittämiin, mutta myös tarpeeksi uutta ettei vanhan kierrätyksestä voi puhua. Söpöyttä ilman ärsyttävyyttä, nokkeluutta ja vauhdikkuutta ilman onttoja hahmoja, siinä osa hyväksi havaittua reseptiä. Tästä voi hyvillä mielin ja ilman negatiivisia mielleyhtymiä käyttää fraasia "koko perheen elokuva". Myös muissa animaatioissa nykyään reippaasti viljellyt pop-viittaukset melkeinpä loistavat poissaolollaan, vaikkakin esimerkiksi King Kongin suuntaan heitetään herjaa.

Jo aikaisemmin nähtiin vauhdikkaita takaa-ajoja ja muita paljon liikettä vaativia kohtauksia, mutta nyt ajan tai rahan sallimina animaationkin tasoa on korotettu. Visuaalisten vitsien ja yksityiskohtien määrästä ei ole tingitty, eikä onneksi laadustakaan. Vauhtisokeudeltakin on vältytty, sillä myös tarinankuljetuksen kannalta Wallacen & Gromitin seikkailut kestävät puoleentoista tuntiin venyttämisen.

Vaikka animaatioissa käsityö on edelleen oleellinen osa lopputulosta, vaha-animaatioissa tämä näkyy konkreettisesti. Tietokonetta on tässä käytetty mausteiden luomiseen sekä muutamassa muuten mahdottomassa kohtauksessa. Tästä voisikin antaa elokuvan ainoat miinuspisteet – pari kertaa ylimaustaminen syö pois käsintehdyn työn tunnelmaa.

Käsityön konkreettisuus näkyy myös siinä, että W&G-animaatioissa nähdyt hahmot ja esineet ovat oikeasti olleet olemassa. Nimenomaan ovat olleet, sillä Kanin kirouksen menestyksekästä ensi-iltaa varjostaa Aardmanin studioilla sattunut tulipalo, joka tuhosi melkein kaiken Wallacen ja Gromitin historiasta. Toivottavasti viiden tai edes kymmenen vuoden päästä saadaan tästä huolimatta uusi teos ulos Aardmanin uunista. Tällaisia kokonaisvaltaisesti hyvän olon ja liikutuksen aikaansaavia tapauksia kun ei voi olla liikaa.