Luolamies valkokangas

Hölmönhauskat vahanuket ovat Wallace & Gromit -ohjaaja Nick Parkin tavaramerkki. Nyt Park vie tutun animaatiotyylinsä esihistorialliseen ympäristöön. Kyseessä ei kuitenkaan ole historian oppitunti Olipa kerran ihminen -animaatioiden hengessä. Parkin luolamieskomedia muistuttaa otteiltaan enemmänkin Kivisten ja Sorasten hassuttelua.

Elokuvan sankari on kivikautinen luolamies Tuk (Riku Nieminen), joka asuu jäniksiä metsästävän heimonsa kanssa vehreässä laaksossa. Epäonnisella metsästysreissulla heimo törmää vihamielisiin pronssikauden ihmisiin ja joutuu pakenemaan kotoaan. Pronssikauden ihmisiä johtava Nooth (Antti Pääkkönen) haluaa myllätä luolamiesten kotilaakson täyteen pronssikaivoksia.

Luolamies on perin pohjin englantilainen elokuva, ja niinpä kiista laakson kohtalosta päätetään ratkaista jalkapallo-ottelulla. Muinaisen Manchesterin seudulla elelevät luolamiehet eivät tunne lajia entuudestaan, mutta luottavat saumattomaan yhteishenkeensä. Pronssikauden ihmisillä taas on edustajinaan joukko koppavia tähtipelaajia, joiden yksilötaidot ovat vailla vertaa.

Muinaisesta miljööstään huolimatta Luolamies onkin ennen kaikkea urheiluelokuva. Sympaattisten altavastaajien ja turhantärkeiden huippu-urheilijoiden välinen vastakkainasettelu on urheiluelokuvien peruskauraa, eikä Luolamies tuo asetelmaan juuri mitään uutta. Kekseliään tarinan sijaan elokuvan viehätys nojaa aikakaudesta ammennettuun puujalkahuumoriin ja koomiseen toimintatörmäilyyn.

Lapsille suunnatun kohelluskomiikan alta löytyy kuitenkin silmäniskuja myös vanhemmille katsojille. Parkin elokuvan innoitus kumpuaa nimittäin Englannin ja mannereurooppalaisten maiden välisestä jalkapallo- ja kulttuurikilvoittelusta. Pronssikautisen joukkueen kapteenina nähdään esimerkiksi valkeatukkainen Jörgen, joka on ilmiselvä karikatyyri saksalaisesta futistähti Jürgen Klinsmannista.

Ylimielinen pronssikansa heijastaa hauskalla tavalla englantilaisten ennakkoluuloja muuta Eurooppaa kohtaan. Yksinkertaiset mutta hyväsydämiset luolamiehet toimivat vastaavasti englantilaisten omakuvana. Kulttuurien välinen kilvoittelu tarjoaa kiinnostavaa lisäantia elokuvaan, mutta asetelma ei ikävä kyllä selviä suomennoksesta naarmuitta.

Luolamiesten päällikköä esittävän Jarmo Kosken käsittelyssä hahmon alkuperäinen maalaisenglantilainen aksentti kääntyy hienosti satakunnan murteeksi. Luolamiesten ääninäyttelystä välittyy muutenkin kautta linjan hahmoille ominainen ronski maalaishenki. Ainoa poikkeus on pääroolissa näyttelevä Riku Nieminen, jonka Tuk-hahmosta ei ikävä kyllä löydy vastaavaa luonteikkuutta.

Pronssikautisten hahmojen kohdalla käännösversio ajautuu kuitenkin todellisiin ongelmiin. Ääninäyttelijät imitoivat mannermaisten aksenttien äänteitä parhaansa mukaan, mutta lopputulos on lähinnä luonnottoman kuuloinen. Esimerkiksi Antti Pääkkösen esittämän Noothin puhetyyli tuntuu olevan vaihteleva sekoitus ranskalaista, venäläistä ja italialaista ääntämistä.

Pronssikautisten hahmojen kömpelö ulosanti vie terän monelta vitsiltä, sillä hahmojen puheesta on hetkittäin jopa vaikea saada selvää. Kaikeksi onneksi elokuvan huumori ei ole täysin dialogin varassa, vaan iso osa vitseistä on visuaalisia. Kaatuilun ja törmäilyn lisäksi huumoria ammennetaan nykyaikaisten keksintöjen kivikautisista versioista. Heimopäällikön partakoneena toimii esimerkiksi suurileukainen kovakuoriainen.

Itse animoinnin osalta Luolamies on vakuuttavaa jälkeä, kuten Nick Parkilta ja Aardman Animations -studiolta sopii odottaa. Elokuva kärsii kuitenkin keskinkertaisesta käsikirjoituksesta ja epätasaisesta suomenkielisestä ääninäyttelystä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on harmiton urheiluelokuva, jonka tarinassa korostuu tutulla tavalla yhteistyön ja perheen merkitys.