U-käännös helvettiin valkokangas

Kun elokuvan ohjaaja on arvostettu, kuten Oliver Stone, elokuvalta odottaa aina hieman enemmän. Odotusten ollessa korkealla on pettymys aina karvas, kun elokuva ei lunastakaan niitä odotuksia. Muukalaisen saapuminen hörhöjen kansoittamaan peräkylään on kaikkea muuta kuin uusi kynäelmä elokuvalle, mutta Oliver Stonen mielestä aihiosta vielä yhden u-käännöksen tekee.

Onneton pikkuhuijari, Bobby Cooper (Sean Penn), kaasuttelee Mustangillaan kohti Las Vegasia tilittääkseen velkojaan rujoille velkojilleen. Kaiken epätodennäköisyyden sattumana Bobbyn auto posahtaa keskellä ei mitään eli Arizonassa. Mustangillaan nilkuttaen Bobby päätyy pieneen Superiorin pikkukaupunkiin, missä jo pelkkä auton korjauskin osoittautuu lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Kaupunkilainen kukkopoika ajautuu välittömästi kahnauksiin paikallisten asukkaiden kanssa ja pois pääsy moisesta Jumalan hylkäämästä perslävestä näyttää olevan kaikista mahdottominta.

Dr.Pepper

Elokuvan U-Turn tarina rakentuu epäonnisen muukalaisen ja juonivan tuppukylän pariskunnan ympärille. Stonen kannalta valitettavaa on, että John Dahl on samasta asetelmasta työstänyt jo elokuvan Red Rock West (1992), jossa vanhentunut aviomies palkkaa peräkylään saapuneen muukalaisen tappamaan nuoren vaimonsa ja vaimo taas palkkaa muukalaisen listimään miehensä. Tämä asetelma toimii Stonenkin elokuvan tarinan punaisena ohjenyörinä. Stone kyllä virittää tarinan tueksi tragikoomisia sivujuonteita, jotka toimivat mielenkiintoisten sivuhahmojensa ansiosta, mutta Stone vain piirtää näistä sivuhahmoista turhan tympeitä karikatyyrejä.

Päähenkilö Bobbyn helteestä hionnut sänkileuka kohtaa niin takajunttilan kuumakallen uhon, kyräilevän sheriffin, hampaiden hoitonsa unohtaneen mekaanikon kuin sokean sotaveteraanifilosofinkin. Ainoa mikä viilentää helteisen takahikiän tunnelmaa on kylmä Dr.Pepper. Kaupunkilaisen näkökulmasta peräkylien ihmiset ovat pelottavan koomisia olentoja ja heistä Stone yrittääkin jauhaa huumorin jyviä. Kovin vain ovat myllyn kivet jo kuluneet, kun näitä jyviä on jauhettu vaikka kuinka moneen kertaan.

Suutari pysyköön lestissään

Elokuvassaan U-Turn Stone yrittää väkisin saada aikaiseksi sellaista selittämätöntä pimeyttä, jota on yleensä totuttu näkemään David Lynchin teoksissa. Totuus vain on, että Stone ei ole Lynch. Pelkällä levottomalla kuvakulmataiteilulla ei saavuteta mitään subjektiivisia pelkoja ja tuntoja, jotka kajahtaisivat katsojansa tajuntaan mieltä häiritsevinä virtoina varsinkaan, kun korvissa soi koko ajan riipivä kantrin runkutus.

Oliver Stone on kannuksensa hankkinut kollektiivisilla spektaakkelitotuuksillaan, jotka ovatkin saaneet ansaittua huomiota ja arvostusta. Stone tunnetaan ns. totuuksien kertojana ja ehkä hän itse jo haluaisi karistaa tätä taakkaansa vapaammilla ja luovemmilla elokuvilla. Stone on itse todennut uusimmasta elokuvastaan: "En ole koskaan tehnyt tällaista elokuvaa." Tosin vuonna 1994 Stone koetti kepillä jäätä tyylin muutoksen merkeissä mediasatiirillaan Natural Born Killers / Syntyneet tappajiksi, joka herätti huomiota ja ehkä rohkaisi häntä jatkamaan pois leipälajistaan Hollywoodin totuuden torvena.

Stone vain ei pysty tekemään elokuvaa olematta se torvi, vaan pyrkii uusimmassakin elokuvassaan U-Turn selittämään turhan juurta jaksain tapahtumia ja henkilöiden taustoja, mikä vie pohjan elokuvan pimeästä ja selittämättömästä mystiikasta. Stone yrittää apinoida Lynchin subjektiivisten painajaisten tyyliä, mutta lässäyttää elokuvansa ylipitkäksi pölyisen pöpilän pölinäksi. Suutari pysyköön lestissään.

Tunnettuja hörhöjä

Jumalan hylkäämiä hörhöjä elokuvassa U-Turn esittävät Sean Pennin lisäksi monet tunnetut ja osaavat nimet, kuten Nick Nolte, Jon Voight, Powers Boothe, Jennifer Lopez, Claire Danes, Joaquin Phoenix ja Billy Bob Thorton. Remuista henkilöhahmoista ja irtonaisista sutkauksista kasvavatkin elokuvan ainoat pelastavat oljenkorret, vaikka karrikoidut roolihahmot lyövätkin paikoin överisti yli. Hauskat heput eivät vain yksinään tee elokuvan kokonaisuutta.

Stone teki tällä elokuvallaan eräänlaisen harharetken ja se hänelle suotakoon. Ja kunnioitettava toki on miehen rohkeutta kokeilla, mutta Stonen kaltaisen ohjaajan hässi saa katsojan tuntemaan itsensä normaalia enemmän petetyksi. U-Turn on katsomisen arvoinen elokuva, joka jättää karvaan pettymyksen hapon vellomaan katsojan mahassa. Kysymys kuuluukin, ovatko kaikki elokuvan tekijät olleet huumessa tätä tehdessään.