Suuri mammanpoika

Läntisen kulttuurin historiassa ei ole toista Aleksanteri Suuren kaltaista valloittajaa. Kun näin ainutlaatuisesta hahmosta kertovan elokuvan ohjaimissa on ansioitunut tekijä, niin lopputulokselta odottaisi jonkinasteista onnistumista. Katsojan hämmennys lähes kolmetuntisen pompöösin jälkeen on melkoinen. Valtavilla resursseilla on saatu aikaan pintakoreaa ja tylsämielistä keekoilua vailla jännitteitä tai dramatiikkaa, eikä historiallisuuskaan vakuuta.

Sekavassa elokuvassa Aleksanterin (Colin Farrell) äitisuhdetta pohjustetaan huolella ja kasvukertomus hallitsijaksi ottaa lupaavia askeleita, kunnes yhtäkkiä Aleksanteri on valloittanutkin jo puoli maailmaa ja jatkaa jääräpäisesti kohti itää. Kokoavana kehyskertomuksena vanha Ptolemaios (Anthony Hopkins) turisee kirjureilleen nuoruutensa retkistä Aleksanterin rinnalla. Näin keinotekoinen muistelo elokuvan tarinankerronnan motiivina on Oliver Stonen kaltaiselta ohjaajalta luvattoman mielikuvitukseton ratkaisu.

Vihjailut Aleksanterin homoseksuaalisuuteen ovat varsin suoria, joten kreikkalaisten älähdystä asiasta ei sinällään ihmettele. Colin Farrellin ryhditön roolisuoritus on kaukana maailmanvalloittajan karismasta. Mikäli Aleksanteri todellisuudessa olisi ollut Farrellin kaltainen mammanpoika, niin valloitusretkillä olisi tuskin edetty naapurikylää pidemmälle ennen kuin sotilaat olisivat tumpanneet johtajansa hiekkaan. Tuskinpa suomalaisetkaan ihastuisivat Hollywood-versioon Kalevalasta, jonka pääosassa Väinämöisenä hipsehtisi pehmoleukainen Leonardo DiCaprio.

Aleksanteria eivät pelasta edes Vangelisin musiikki ja meksikolaiskuvaaja Rodrigo Prieton (Amores Perros, 21 grammaa) kauniit kuvat. Ideattomuus, draaman puute sekä epäonnistunut pääosarooli upottavat Aleksanterin suuruuden suohon, josta sitä eivät kisko ylös edes intialaiset taistelunorsut. Aleksanterin haihattelut vapauden saattamisesta barbaarien pariin retkiensä perimmäisenä motiivina ovat kaunopuheisina yhtä vakuuttavia kuin nykyisten maailmanjohtajien liukaskieliset puolivillaisuudet demokratian levittämisestä aseiden keinoin.

Kahden levyn dvd-painoksessa lisämateriaalit ovat omalla levyllään. Mitään ainutlaatuista ei ole tarjolla. Tavallisten promootiohehkutusten lisäksi mukana on Fight Against Time, yli tunnin mittainen sukellus elokuvan tekoprosessiin. Johdonmukaisen kertovan rakenteen puute tekee dokumentaarisesta taltioinnista raskaan seurattavan, mikä ei palvele sinällään mielenkiintoista sisältöä.

Arvostelukäytännöt