Bad Boys II valkokangas

Ohjaaja Michael Bayn ja tuottaja Jerry Bruckheimerin masinoima, vuonna 1995 ensi-iltansa saanut Bad Boys oli dynaaminen tuulahdus silloiseen toimintaelokuvaan. Musiikkivideoestetiikalla ja sille tyypillisillä nopeilla leikkauksilla ryyditetyssä äksönissa kaksi mustaa veijaria heitti parahultaisesti läppää poliisityönsä ohessa. Ohjaajan mainos- ja musiikkivideotausta näkyi selkeästi kuvadynamiikaltaan iskevän toimintaestetiikan muotoutumisessa.

Sittemmin samansorttisia tekeleitä on viuhahtanut valkokankailla kyllästymiseen asti. Niinpä kahdeksan vuoden viiveellä tehty jatko-osa pullahtaa liukuhihnalta vadille sellaiseen höttökasaan, että ensimmäisen elokuvan avuilla ei enää joukosta erotuta. Kun näyttävyys ei enää auta, on ryhdyttävä suoltamaan mahdollisimman mauttomia ja jopa törkeitä juttuja ruumiiden häpäisystä aina läskien ja vähemmistöryhmien pilkkaamiseen asti. Väkivallankuvauksessakin taannutaan 1980-luvun splatterin tasolle.

Ideologisesti tällaiset elokuvat edustavat sitä sarjaa, jonka tarkastamo saisi minun puolestani arkistoida suoraan ö-mappiin. Reipas pornokin olisi 15-vuotiaiden mielelle terveellisempää katsottavaa kuin tällainen mäiske ja räiske. Jerry Bruckheimer nauttinee Maailmanvaltiaan pääkonttorista annettua "suoraan tiskin alta" -tukea varsin runsaskätisesti, sillä siinä määrin railakkaasti tämän pahanpesäkkeen aivoituksia on Jerryn tuotannoissa maailman valkokankaille viljelty.

Toiminnan perustasollakin Bad Boys 2 on paha överi. Tarinaltaan äärimmäisen yksioikoiset toimintapätkät eivät koskaan pysy minkään sortin kuosissa yli puoltatoista tuntia, joten kahden ja puolen tunnin aikana rannekellon taulu kiinnosti valkokangasta huomattavasti enemmän. Viihtyminen oli yhtä venytettyä kuin nautinto keskiaikaisessa venytyspenkissä.

Elokuvan ainoa vähääkään mainitsemisen arvoinen kohtaus oli takaa-ajo läpi Miamin. Siinä pitkälti "real thinginä" toteutettu kaahailu pesee mennen tullen Reloadedin ja Terminator 3:sen keinotekoiset kaasuttelut. Tosin ei Bad Boysinkaan hurjastelun koreografiasta suuria laatusanoja voi käyttää. Viime vuosien autoiluissa tyylikkäimmän korren edelleen vetää Dieselillä kiihdytetty Hurjapäät (2001). Tämä rankkaus kertonee jotain nykypäivän kaahailujen tasosta.