Tyhjyyden peitto

Newyorkilainen Brandon (Michael Fassbender) menestyy työssään, omistaa vinyylilevyjä ja pitää minimalistisen asuntonsa siistinä. Viileän ulkokuoren alla asuu seksimaanikko, joka lataa tietokoneensa täyteen pornoa, käyttää prostituoitujen palveluja ja pokaa naisia missä tahansa, mutta torjuu lähes kaikki ihmissuhteet elämästään. Kun Brandonin homssuinen laulajasisko Sissy (Carey Mulligan) ilmaantuu yhtäkkiä veljensä luo kyläilemään, aiheuttaa sisarusten jälleennäkeminen kummankin maailman järkkymisen.

ShameShame (2011) on englantilaisen Steve McQueenin toinen pitkä elokuva. Estetiikaltaan Shame on vähäeleinen ja hidastempoinen niin kuin oli ohjaajan ensimmäinenkin, Hunger (2008). New York näyttäytyy nihilistisenä paikkana, jossa ihmissuhteet tai ihmisten väliset liitot eivät ole pyhiä. Toisten ohi ja ylikin kävellään, ja itsekeskeisyys ja hedonismi kukoistavat. Brandon ja hänen elämänsä ovat vähän kuin kiltti versio Amerikan Psykosta (2000) kaikkine säntillisyyksineen ja perversioineen.

Sissyn näennäisen huoleton ja boheemi elämäntapa sekä tämän herkkyys ja epätasapainoisuus järkyttävät Brandonin maailmaa, sillä vain Sissy saa hänet tuntemaan – jotakin kipeästi. Sisarusten alkuun melko häpeilemättömät välit paljastuvat kahden sirpaleisen ja hukassa olevan ihmisen epätoivoiseksi yhteentörmäykseksi. He ovat kotoisin jostain hyvin rikkinäisestä paikasta. Samalla Brandonin yksityisyys häiriintyy ja salassa pidetty seksiaddiktio joutuu päivänvaloon. Tätä häpeää on vaikeaa kestää.

ShameKun selittämätön menneisyys ja nykyisyys purkautuvat äärimmäisellä tavalla, siitä tulee sekä järkyttynyt että samanlainen pintapuolinen olo kuin itse Brandonin estelty tunnemaailmakin on. Fassbender ja Mulligan tekevät kyllä tarkkanäköiset ja kaihoisiksi avautuvat roolit, ja Mulliganin häkellyttävän pienieleinen New York, New York -tulkinta on elokuvan helmi. Mitä läsnäoloa!

Vaikka elokuvan maailma on tympeän tuntuinen ja harmaa, on siinä jotakin vakaata. Pitkät, yhden kuvan otokset New Yorkin kaduilla, joista toisessa Brandon lenkkeilee ja toisessa kävelee työtoverinsa kanssa, jonka kanssa on juuri ollut treffeillä, ovat arkisuudessaan lohdullisia. Seksikohtaukset, joita on melko runsaasti mutta ei piinaavuuteen asti, ovat puolestaan lähes ainoastaan etäännyttäviä ja kuvaavat Brandonin tyhjyyden tunnetta ja loputonta täyttymyksen janoa jostain sanoinkuvaamattomasta. Näinhän traumatisoituneet ihmiset toimivat, etsivät korvikkeita sille, minkä puutetta eivät tohdi myöntää. Syliksi sitä usein kutsutaan.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,6 / 10 henkilöä


Powered by Preview Networks