How far have we fallen

Elokuvissaan yhteiskunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien luotsina Isosta-Britanniasta Hunger (2008) kohti Yhdysvaltoja 12 Years a Slave (2013) siirtynyt ohjaaja Steve McQueen jatkaa saman tematiikan käsittelyä uusimmassa elokuvassaan Widows (2018). Toiminta ja ensemble-elokuvaksi markkinoitu teos on kuitenkin individualistisiin hahmoihinsa nojaava vahva draama amerikkalaisen poliittisen kulttuurin rappiosta.

WidowsAviomiestensä kuoltua pieleen menneellä ryöstökeikalla Veronica (Viola Davis) kokoaa näiden leskistä ryhmän tarkoituksena tehdä ryöstö maksaakseen miestensä velat paikallisen hallintopiirin edustajaksi pyrkivälle Jamal Manningille (Brian Tyree Henry).

Davis esittää uskottavasti Veronican sisäisen ja ulkoisen kamppailun surunsa ja vihansa kanssa. Veronica pyrkii muiden hahmojen tavoin selviytymään vain itse toisten kustannuksella, missä kuitenkin tapahtuu juonen edetessä muutos. Muita leskiä esittävien Michelle Rodriguezin ja Elizabeth Debickin sekä sivuhahmojen kautta tuodaan esiin Yhdysvaltojen ja erityisesti Chicagon monikulttuurisuus.

WidowsMcQueen ei ole kiinnostunut tekemään lapsuutensa brittiläisestä tv-minisarjasta Lesket (1983) puhdasta toimintaelokuvaa, vaikka hän periamerikkalaisen lajityypin konventiot suvereenisti hallitseekin. Widowsia määrittelee ennemmin yhteiskunnallisuus sen tuodessa esiin Yhdysvaltojen poliittisen kulttuurin rikkinäisyyden ja luokkaerot niin hahmojen ja näiden välisen dialogin kuin kuvauksellisten ratkaisujenkin avulla. Erityisen hieno on kaupunginvaltuustoon pyrkivän Jack Mulliganin (Colin Farrell) auton matkaa köyhältä lähiöalueelta rikkaiden asuinalueelle seuraava yhtenäinen otos.

Narratiivia eteenpäin vievä ja jännitystä tehokkaasti rakentava ryöstöjuoni, jonka McQueenin on käsikirjoittanut yhdessä rikosromaaneistaan tunnetun Gillian Flynnin kanssa, imaisee katsojan mukaan hahmojen välisistä keskusteluista pääosin rakentuvaan draamaelokuvaan. Väkivalta on läsnä erityisesti Daniel Kaluuyan uhkaavasti esittämän Jatemme Manningin hallitsemissa kohtauksissa. Widowsin toimintaelokuvaelementit vetoavat katsojiin, mutta eivät palvele tarinan yhteiskunnallista pohjavirettä McQueenin aikaisempien elokuvien veroisesti.

WidowsWidows on toimintaan keskittyvän angloamerikkalaisen valtavirtaelokuvan kontekstissa huipputeos sen ollessa samaan aikaan sekä katsojiin vetoava että sanomaltaan näkemyksellinen. Elokuva rakentaa kuvan tämän päivän Yhdysvalloista kansakuntana, joka tarvitsee muutosta individualistisiin oman edun ja menestyksen tavoittelun ideaaleihinsa. McQueen esittää muutoksen toisaalta mahdottomana Widowsin raadollisessa maailmankuvassa, mutta toisaalta mahdollisena elokuvan hahmojen itsereflektion kautta, mitä korostetaan näyttelijäntyön lisäksi heijastavien pintojen käytöllä.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4,5 / 2 henkilöä