Rec: Genesis valkokangas

Espanjalainen kauhuelokuva Rec saavutti yllätysmenestystä konseptillaan, joka sisälsi verisen zombiepidemian, hämäriä katolilaisia viittauksia riivauksesta sekä heiluvalla käsivarakameralla toteutetun kuvauksen. Elokuva sai jatkoa samalla kaavalla toteutetulla kakkososalla. Kolmas osa eli Rec: Genesis tekee sen sijaan sen, mihin aniharva kauhuelokuvasarjan jatko-osa kykenee eli kokee evoluution ja astuu ulos mukavuusvyöhykkeeltään ja rikkoo formaattinsa.

Teoksen alussa nähdään kollaasi perinteisestä käsivarakamerakuvauksesta ja videokuvauksesta, kun pari kuvaajaa tallentavat parhaansa mukaan hehkeän nuorenparin Claran (Leticia Dolera) ja Koldon (Diego Martin) vihkimisen ja riehakkaat hääjuhlat. Kuten niin monissa hääjuhlissa myös näissä käy klassisesti, kun iäkkäämpi sukulaismies alkaa käyttäytyä omituisesti. Tavanomaista suurempi sekasorto saavutetaan, kun aiemmin niin lupsakka Pepe-setä muuttuu zombiksi kesken illanvieton.

Trendikäs käsivarakamerakuvaus jätetään pian tämän jälkeen unohdettuna lattialle ja elokuva siirtyy normaaliin kuvaukseen, mikä on ehdottomasti hyvä ratkaisu. Normaali, vakaampi kuvaus nostaa paremmin tarinan ja henkilöt keskiöön kuvateknisten kikkailujen ja halpojen säikyttelykuvakulmien sijasta.

Zombikauhuelokuvat ovat monesti erittäin puisevia ja itsensä liian vakavasti ottavia ja vain harva ymmärtää splatteriin olennaisesti liittyvän komediallisen elementin, jonka Peter Jacksonin Braindead parhaiten kiteytti. Rec: Genesis kuuluu onneksi tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Teos sisältää toimivaa ja erittäin veristä zombikauhua, mutta se ei vielä riitä erottumaan millään lailla muista vastaavista. Se sen sijaan riittää, että elokuvan ytimessä on aimo annos espanjalaista yliampuvaa melodraamaa. Jos Serranon perhettä vastaan olisivat koskaan hyökänneet zombit, niin meno olisi luultavasti ollut kutakuinkin tämänkaltaista. Paikoin traagista ja dramaattista, mutta silti hyvin viihdyttävää.

Myös muutamat absurdin ja mustan huumorin välähdykset höystävät mainiosti veren ja suolenpätkien täyttämää kavalkadia. Näistä hyvinä esimerkkeinä ovat hääjuhliin salaa soluttautunut kuivakka tekijänoikeusjärjestön agentti sekä Pesusieni-Bobia muistuttava mutta tekijänoikeussyistä Pesusieni-Johniksi nimetty jättimäiseen pesusieniasuun pukeutunut lasten viihdyttäjä. Kun zombi-invaasio alkaa, hän ei voi riisua liikkumista vaikeuttavaa asuaan koska on sen alla alasti.

Claran esittäjässä Leticia Dolerassa on särmää ja persoonallisuutta. Näyttelijätär kykenee hienosti esittämään sekä kauriinsilmäistä suloista morsiota, vauhkoa ja paniikissa olevaa pakenijaa että palavasilmäistä kostajatarta. Kuuluuhan moottorisaha toki joka hääjuhlan vakiovarusteisiin, ja kun Claran pinna palaa riittävästi hänen hääpäivänsä pilaamisesta, niin silloin jäisi Leatherfacekin kakkoseksi.

Muiden Rec-elokuvien maailma tuo oman ja paikoin tarpeettoman lisänsä muuten itsenäiseen ja mainioon tarinaan. Ensimmäisen Recin teoreema zombi-invaasion perimmäisestä syystä eli paholaisen riivauksesta tuntuu hieman päälle liimatulta, ja sen olisi voinut jättää tästä elokuvasta kokonaan pois. Samaan aikaan kun ei voi ratsastaa kahdella hevosella eli verenmyrkytyksen kautta leviävällä zombitartunnalla sekä uhrien demonisella riivauksella, joka saa zombit varomaan kirkkoja ja taintumaan katolisten pappien pölötyksistä.

Tämä on kuitenkin pieni paha kokonaisuutta ajatellen, ja erityisesti elokuvan loppukohtauksessa on elokuvaperinteiden traagista romantiikkaa parhaimmillaan. Rec: Genesis on myös erittäin dynaamisesti ja intensiivisesti leikattu, sillä elokuvalla ei ole mittaa kuin reilut tunti ja vartti. Enempää ei tarvitakaan, sillä kaikki oleellinen selviää kyllä ilman pidempiä pohjustuksia tai asioiden rautalangasta vääntämistä. Samaa metodia voisi suositella myös niille perinteisemmille hääelokuville ja ylipitkiksi venytetyille romanttisille komedioille, joiden päähenkilöiden toivoisi joutuvan elävien kuolleiden suuhun.