Odottamaton ehdotus valkokangas

Sandra Bullock ei ole koskaan ollut mielestäni kummoinen näyttelijä. 1990-luvulla hän paistatteli hetken Speed- ja The Net – Verkossa -elokuvien tuomassa menestyksen valokeilassa. Sittemmin Bullockia on nähty muun muassa hänen itse tuottamissaan Miss Kovis -hömpötyksissä. Tällainen kovasta pehmeäksi -kasvutarina näyttää lyöneen leimansa 45-vuotiaan näyttelijän otsaan. Odottamaton ehdotus on pikkuisen vakavampi mutta yhtä kliseinen ja turhanpäiväinen kuin edeltäjänsäkin.

Margaret Tate (Bullock) on newyorkilaisen kustannusfirman piinkova päätoimittaja, jota alaiset pelkäävät ja joka saa mitä haluaa. Tilanteeseen tulee järkyttävä muutos, kun maahanmuuttoviranomaiset hylkäävät kanadalaisen Margaretin viisumihakemuksen ja tätä odottaa vähintään vuoden karkotus. Pinteessä Margaret keksii kiristää jo loppuun riepottamansa assistentin naimaan itsensä. Viikonloppumatka Andrew’n kotiseudulle odottaa, sillä parin on todistettava viranomaisille, että heidän liittonsa on totta.

Jokainen saattaa arvata, mitä tuleman pitää. Urbaani ja maalaisuus kohtaavat, kun tiukkapipoinen ja tosikkomainen Margaret ja Andrew’n lämmin ja vastaanottavainen perhe koettavat sopeutua toisiinsa. Käsittämätöntä on, miten nykyäänkin menestyvästä ja kunnianhimoisesta uranaisesta rakennetaan elokuvissa lähinnä Saatanan morsianta muistuttava hahmo. Menestyvässä naisessahan täytyy olla jotakin vikaa, etenkin jos tämä ei halua perhettä. Myös tässä elokuvassa, totuttuun tapaan, moraalinen vastuu kannetaan, ja Margaretista saadaan lopulta miellyttävä ja perinteisiin valintoihin nojaava nainen. Nämä liitukauden aikaiset käsitykset saisivat jo vähitellen häipyä viemäreitä pitkin kaatopaikalle.

Romanttisen komedian genre on niin loppuun kaluttu, että juuri mitään yllättävää ei formaattiin näytä mahtuvan. On silti yllättävää, että näitä hyvin kaavamaisia elokuvia tehtaillaan edelleen, ja niitä myös yleisö katsoo. Romanttista komediaa kun voisi tehdä myös, vaikkakin kaavamaisen, mutta myös nokkelan ja oikeasti hauskan screwball-perinteen henkeen.

Odottamattomassa ehdotuksessa hienoinen plussa on Andrew’n kotiseudun sijoittaminen Alaskaan, jonka jykevät maisemat ja New Yorkiin verrattuna seesteinen tunnelma ovat ihan raikasta vaihtelua. On myös ilahduttavaa nähdä tv-sarja Tyttökultien Betty White hitusen shamanistisen ja leppoisasti höpsähtäneen isoäidin roolissa.

Silti kovan ja yksinäisen elämän viettäneen Margaretin diivamaiset pyristelyt ja vähitellen tapahtuva sulautuminen perheeseen ovat jo kyllästyttävän tuttua, väkinäistä huumoritehtailua. Bullock näyttelee siedettävästi, Ryan Reynolds lähinnä laiskasti ja hän näyttääkin siltä kuin olisi eksynyt huoltoaseman kassapojan hommista isoon elokuvabisnekseen.