Historian hameenhelman kahinaa

Kun perillisittä jäänyt Englannin kuningas Vilhelm IV kuoli vuonna 1837, valtaistuimelle nousi hänen vain 18-vuotias veljentyttärensä Viktoria. Ja tällä nimellähän, k:lla kirjoitettuna eli suomalaistettuun kirjoitusasuunsa muunnettuna Britannian toistaiseksi pitkäaikaisinta monarkkia on meillä tavattu kutsua. Ja niin kutsutaan tässä arvostelussakin, vaikka Nuori Victoria -epookkidraaman nimeen onkin typerästi jätetty erisnimen c-kirjaiminen brittiläinen kirjoitusasu historiallis-kulttuurisista käytänteistä välittämättä.

Nuori VictoriaKuningassetänsä kuollessa suojattua lapsuutta elänyt Viktoria (Emily Blunt) ei tiedä paljoakaan maailman menosta tai maan hallitsemisesta. Tarkoin varjeltu ja suorastaan typerien rajoitusten raskauttama tuleva kuningatar, oman linnansa vanki, perheensä ja valtaa tavoittelevien juonittelijoiden vahtima nukkeprinsessa oppii kuitenkin ottamaan ohjat käsiinsä ja muuttamaan palatsinsa kultaisen häkin valtakunnakseen. Teini-iän uhmakkuudesta alkanut nuoren neidon itsenäistyminen arvostetuksi ja englantilaisten rakastamaksi hallitsijaksi käy yritysten ja erehdystenkin kautta.

Nuori VictoriaNuori Victoria seurailee historiallisia tositapahtumia suhteellisen uskollisesti – tai ainakin ja ehkä pikemminkin uskottavasti jos toki dramatisoidusti – kuvatessaan Viktorian alkutaipaletta mahtavan valtakunnan kuningattarena ja ennen kaikkea nuorena naisena vallan kurimuksissa ja valtaapitävien miesten pelinappulana. Viktorian nuoreen ja kokemattomaan mieleen yrittävät vaikuttaa niin brittipoliitikot kuin myös muun Euroopan kruunupäät. Belgian kuningas Leopold lähettää veljenpoikansa Albertin kosiskelemaan Viktoriaa jo ennen tämän valtaannousua, koska tahtoo Englannista liittolaista itselleen. Vaikka järjestetty avioliitto, tai avioliitto noin jopa yleensäkin, on kaikkea muuta kuin Viktoria haluaa, hän rakastuu serkkuunsa Albertiin. Ja loppu onkin ihan oikeasti historiaa eikä vain prinsessaelokuvaa.

Nuori VictoriaNuori Victoria on erinomaisesti tehty, harkitun hillitty ja erittäin englantilainen elokuva. Britit, jos ketkä, taitavat oman menneisyytensä kuvaamisen ja historiallisen pukudraaman teon. Elokuvan ohjaaja on tosin kotoisin Kanadasta, mutta onhan Kanada edelleenkin osa brittiläistä kansanyhteisöä – yhdenlaisena jäänteenä siitä laajasta imperiumista, joka oli laajimmillaan juuri Viktorian valtakaudella. Epookin osa-alueet ovat elokuvassa kohdallaan: miljööt, asut ja kuvaus ovat niin hiottuja kuin vain tämän tyyppisissä pukudraamoissa voi olla. Näyttelijät sekä pää- että sivurooleissa ovat oivallisia ja elokuva soljuu eteenpäin yhtä luonnikkaasti kuin Thames-joen vesi Lontoon siltojen alla.

Hidas tempo ja dialogiin keskittynyt kerronta voidaan myös brittielokuvissa viedä kuolettavan tylsälle tasolle, mutta Nuoressa Victoriassa näin ei käy. Kestoltaan varsin sopivan mittainen henkilökuva kertoo tarinansa harkitun tyynesti ja turhia konstailematta. Viktorian ja Albertin rakkaustarinasta ei leivota hollywoodilaiseen tapaan ylitsevuotavaa siirappia. Elokuvan ainoaksi, ja siksipä myös yllättävän harmittavaksi, tyylirikoksi nousee lopussa soimaan pärähtävä käsittämätön musiikkivalinta. Lopputekstien myötä alkava Sinead O’Connorin esittämänä äitelä huttujollotus saa karvat pystyyn ja rikkoo muutoin aikalaismusiikissa visusti pysytelleen elokuvan tunnelman täysin. Ehkä tällä sitten kosiskellaan tosipohjaisen prinsessafilmin potentiaalista teiniyleisöä.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,2 / 6 henkilöä


Film trailers by Filmtrailer.com