Step Up kotikatsomo

Pääsimmepäs luulemaan, että teinitanssidraamat ovat historiaa, mutta mitä ilmeisimmin näin ei kuitenkaan ole. Step Up jatkaa sarjaa. Köyhä poika ja rikas tyttö, heitä yhdistää rakkaus tanssiin. Tyler (Channing Tatum) joutuu suorittamaan yhdyskuntapalvelua rikkaiden taidekouluun ja tutustuu tanssijatyttö Noraan (Jenna Dewan). Kuinka ollakaan Nora tarvitsee kipeästi tanssiparia ja kuka muukaan voisi häntä auttaa kuin nuorisorikollinen Tyler.

Step Upia voisi kuvata Save the Last Dancen jatko-osaksi, mikäli sillä ei vielä sellaista olisi. Step Upin juoni on lähestulkoon samanlainen. Pariskunnan tuodessa tanssiesitykseen omasta tyylistään vaikutteita on tunnelma Save the Last Dancen oloinen, jopa musiikkivalinnat seuraavat samoja linjoja. Yllätyksiä ei siis ole luvassa. Elokuva pyrkii rakentelemaan vastakkainasetteluja niin rikkaiden ja köyhien, kuin hyväksyttävän ja huonon käyttäytymisen välillä. Erot jäävät lopulta pinnallisiksi.

Yhteiskunnallisen panoksen elokuvaan tuo nuorenparin täysin vastakkaiset taustat. Toisaalta myönnetään, ettei taustalleen mitään voi. Toisaalta elämä on omissa käsissä ja kovalla työllä voi asemaansa parantaa. Kaikki on mahdollista. Tämä on kuitenkin esitetty juuri niin kliseisesti kuin vain mahdollista. Muutenkin Step Up tarjoaa kliseitä kliseiden perään, alusta lopun ärsyttävyyteen asti

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat tasapaksua, mitäänsanomatonta toimintaa, mutta tanssia pääosan esittäjät kyllä osaavat. Step Upin tanssikohtaukset onkin hiottu huolella loppuun ja ne tosiaan näyttävät hyvältä. Tämä onkin ainoa hyvä puoli koko elokuvassa. Ohjaaja Anne Fletcher ei ole kyennyt syventämään yhteiskunnallisia teemoja vakavasti otettaviksi, ne saavat elokuvan ennemminkin vaikuttamaan surkuhupaisalta.

Kokonaisuudessaan Step Up on masentavan ennalta arvattava ja typerä. Moneen kertaan nähdyssä juonessa ei ole kerta kaikkiaan mitään uutta tai yllättävää. Silmänruokaa toki tarjoillaan varsinkin naisille, mutta se ei elokuvaa pelasta.