Vaikuttava draama kirjan kirjoittamisesta

Jarmo Lampelan paluuta ohjaajan pallille on odotettu. Edellisestä pitkästä elokuvasta, yhä ajankohtaisesta Eilasta (2003), on vierähtänyt vuosikymmen. Irtisanotun siivoojan tarinaa edelsi episodielokuva Joki (2001), joka yhteiskuntaa tarkasti läpileikanneena ajankuvana on yksi 2000-luvun merkittävimmistä ja hienommista suomalaiselokuvista.

Miesten välisiä keskustelujaLampelan hiljaiselolle on ollut syynsä. Vuodesta 2007 hän on toiminut Taideteollisen korkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston, elokuvaohjauksen professorina. Opetustyö ja sitä seurannut tauko elokuvanteossa ei ole vienyt Lampelan otetta ja näkemystä yhteiskunnallisesti syvätarkasta elokuvasta ja sen tekemisestä. Miesten välisiä keskusteluja osoittaa Lampelan lukeutuvan edelleen maamme eturivin elokuvaohjaajiin.

Miesten välisiä keskusteluja kertoo Juha Kukkosen antaumuksella esittämästä kirjailija Kari Mairisaaresta, jonka ego on miehen kirjallista tuotantoa suurempi. Viihdepainotteisia kirjoja – kirjailijan omin sanoin paskaa – kirjoittanut Mairisaari haluaa seuraavaksi kirjoittaa jotain merkityksellistä ja alkaa työstää tekstiä Balkanin sotaan osallistuneesta, Suomessa 15 vuotta asuneesta kuvitteellisesta Vlatkosta.

Miesten välisiä keskustelujaVakavan romaanin luominen ei ole kuitenkaan helppo tehtävä. Todellisiin tapahtumiin pohjaavan romaanin kirjoittaminen on työtä, jota ei helpota luotetun kustannustoimittajan (Rea Mauranen) vakava sairastuminen. Kirjoittamisprosessin ohella elokuvassa seurataan Mairisaaren yksityiselämää, joka on vahvasti kliseisen taiteilijaelämän sävyttämää. Tuopinpohjafilosofoinnin lisäksi kirjailijan tarkan silmän ja ristiriitaisesti tulkittavan persoonan kautta havainnoidaan myös ympäröivää yhteiskuntaa.

Luomistyön ja inspiraation etsimisen kuvauksena Miesten välisiä keskusteluja tuo mieleen Rax Rinnekankaan elokuvat Matka Edeniin (2011) ja Veden peili (2012). Toisin kuin Rinnekangas, Lampela taitaa näyttelijäohjauksen ja elokuvallisen kerronnan, joten Miesten välisiä keskusteluja on kaukana staattisesta taitelijakuvauksesta puhumattakaan romantisoidun taitelijamyytin ympärille puleeratusta viihteellisestä stereotypiasta.

Miesten välisiä keskustelujaLampelan elokuvassa on kantava jännite, joka nojaa niin hiottuun käsikirjoitukseen, sujuvaan kuvakerrontaan kuin vakuuttavaan näyttelijäntyöhön. Lampela osoitti aikanaan jo Joessa, miten kuva voidaan viedä intiimin lähelle ilman tungettelevuutta. Lopputuloksena on estetiikaltaan elokuvallinen mutta tunnelmaltaan dokumentaarinen kuvakerronta. Tämän visuaalisen kerronnan vahvuuden Lampela on tavoittanut myös Miesten välisissä keskusteluissa. 

Romaanin luomista seuraavassa tarinassa on jännitysdraaman piirteitä. Mairisaaren kirjoitusprosessi tempaa mukaansa ja yllättävää kyllä, jopa kirjalliset osuudet, joissa kirjailija voiceoverina lukee romaaninsa tekstiä, ovat kerronnassa toimivia, vaikka kyse on varsin epäelokuvallisesta kerrontakeinosta. Osuudet on nivottu tarinaan perustellusti ja ne tuovat elokuvaan kirjan ulottuvuuden. Toisaalla tarinan arkinen koskettavuus on saatu aikaan elämänmakuisella huumorilla, joka tasapainottaa elokuvasta helposti samaistuttavan draaman.

Miesten välisiä keskustelujaMiesten välisiä keskusteluja on Lampelan aiempien elokuvien tapaan paljolti myös näyttelijöiden elokuva. Lampelan näyttelijäohjaus on aivan eri tasolla kuin monissa muissa suomalaiselokuvissa. Näyttelijät ovat luontevia ja rooleissaan uskottavia. Juha Kukkosen päärooli on erityisen vakuuttava, sillä Kukkonen luo Mairisaaresta rakastettavan kusipään, josta on aluksi erittäin vaikea pitää. Tarinan edetessä ja hahmon syvetessä vittumaisesta kirjailijaegosta kuoriutuu kuitenkin myötäelettävä henkilö, josta on lopulta pakko jopa välittää. Toinen maininnan arvoinen suoritus on Rea Maurasen vaikuttava roolityö afasiasta kärsivänä kustannustoimittajana.

Miesten välisiä keskusteluja on nimenä hieman harhaanjohtava. Elokuvassa on nimittäin paljon myös miesten ja naisten välisiä keskusteluja, sillä Mairisaari käy merkittävää sanavaihtoa kustannustoimittajansa, tyttöystävänsä, ex-puolisonsa sekä tyttärensä kanssa. Hänen persoonansa kannalta nämä keskustelut ovat jopa olennaisempia kuin ne miesten väliset keskustelut. Ja vaikka keskusteluilla on elokuvassa iso rooli, kyse ei ole puhuvien päiden elokuvasta vaan sujuvasta draamasta, jonka ydin on hyvin kirjoitetussa ihmisten välisen kommunikaation kuvauksessa.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,7 / 3 henkilöä




Powered by Preview Networks