Sairaan kaunis maailma kotikatsomo

Nuorisokuvaukset ovat vaikeaa sarkaa elokuvantekijöille. Usein nuorisoelokuvat ovat heitetty surutta kevyen viihteen myllyyn tai vaihtoehtoisesti on yritetty työstää vakavamielisiä ja kantaaottavia moraalisaarnoja. Lopputulos kummastakaan näkökulmasta on harvoin ollut onnistunut. Elokuvien nuoret ja heidän maailmansa ovat joko olleet kevytmielistä hulinaa tai kirkasotsaisen moraalin sävyttämää pajunköyttä. Uskottavuus on näistä elokuvista puuttunut, sillä nuoria ei ole kuvattu uskottavasti.

Jarmo Lampela on valinnut elokuvaansa Sairaan kaunis maailma rehellisen tyylin. Raimo O. Niemen Kissan kuolema ja Larry Clarkin Kids -elokuvien tapaan Lampelan elokuvassa nuoret ovat nuoria ja heidän elämäänsä kuvataan nuorten ei vanhojen silmin. Kuinka rehellinen nuorisokuvaus tällainen elokuva voi sitten olla? Elokuvien tekijäthän ovat yleensä aikuisia.

Onko se "vittutodellisuus" sitä oikeaa nuorison todellisuutta? Kaikki teinithän hyysäävät seksin parissa harva se päivä, imppaavat milloin mitäkin ja ovat niin cooleja ja kovia kuin vain voi olla. Nämä "hurjat" teinit muodostavat todennäköisesti melkoisen vähemmistön kaikkien teinien keskuudessa, mutta heidän nuorisoelämänsä on vain niin paljon vaikeampaa ja kiintoisampaa kuin niiden, jotka tunnollisesti käyvät koulussa ja noudattavat vanhempiensa määräämiä kotiintuloaikoja. Onneksi ongelmateinien elämää kuvataan runsaasti, jotta me muut osaisimme paremmin ymmärtää heitä.

Ippe (Joonas Bragge) ja Papu (Arttu Kapulainen) ovat hyviä kavereita, jotka sompailevat kaupungilla. Kaverukset ovat diilailleet hieman kamaa ja ovat velkaa diilerilleen Kallelle (Ilkka Koivula). Maksaakseen velkansa Ippe ja Papu suostuvat kuriireiksi. Heidän tulee kärrätä lasti kamaa Tukholmasta Kallen laskuun. Mukaan kuvioihin astuu myös Mia (Pihla Penttinen), johon Ippe on iskenyt silmänsä. Poppoo lähtee Tukholmaan ja homma tuntuu sujuvan suunnitelmien mukaan... mutta eihän elämässäkään kaikki suju aina suunnitelmien mukaan.

Tarina yhteiskunnan "helmistä"

Sairaan kaunis maailma kuvaa juuri "ongelmateinien" elämää ja kommelluksia: yhteiskuntaa, joka on päin vittua. Elokuva ei kerro yleistäen nuorison elämästä, mikä sitä katsoessa tulisikin muistaa. Vaikka uhkatekijät nuorison mielenrauhalle ovatkin nostaneet päätään, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että jokainen kadulla hampparoiva teini on viinaa vetävä, paneva, pillereitä popsiva ja "vittua" huuteleva yhteiskunnan helmi.

Tällaiset elokuvat ovat mielenkiintoisia. Tarinaltaan ja näyttelijäsuorituksiltaan uskottava sekä visuaaliselta toteutukseltaan tyyliinsä sopiva elokuva, kuten Sairaan kaunis maailma, omaa oman arvonsa ja merkityksensä. Se toivon mukaan havahduttaa nuoria (ja miksei myös aikuisia) yhteen nykyhetken vallitsevaan todellisuuteen. Vaikka huumeet ja väkivalta eivät ehkä olekaan joka kodin oman teinin ongelma, niin todennäköisyys ajautua, jopa tahtomattaan, siihen maailmaan on kasvanut.

Ei kiitos aikuisten saarnaa

Ohjaaja Lampelan näkökulma nuorison kuvaamiseen on hyvä, sillä Sairaan kaunis maailma ei paatosta moraalia siitä, mikä on oikein tai väärin. Elokuva antaa yksinkertaisen, elämän realiteettien mukaisen opetuksen sortumatta saarnaamiseen. Elokuvan Kids tapaan Sairaan kaunis maailma opettaa, että kokeiluilla ja vastuuttomuudella on kohtalonsa, jopa todella kova kohtalo, nostaen myös samalla esiin nuoren henkisen kasvamisen.

Tämä opettamisen tyyli lienee tehokas nuorisoon. Useimmiten nuoret kokevat aikuisten saarnaamisen omaa vapauttaan rajoittavaksi ja automaattisesti kapinoivat aikuisten puheita vastaan. Tällöin on parempi antaa nuorten itsensä oivaltaa elämän makuisen esimerkin kautta yhteiskunnassa vallitsevan kadotuksen.

Valistavalla kolikolla on kuitenkin myös toinen puoli. Nuorisoelokuvat, jotka järjestäen takertuvat kuvaamaan vain ongelmateinejä, voivat helposti jättää julkisuuteen kaoottisen tuomiopäivän kuvan nykyajan nuorisosta. Osa nuorista voi vääristyneen imagoihailun johdatuksella hakea kyseenalaista roolikäyttäytymismallia tällaisista elokuvista ja toisaalta tällaisilla elokuvilla voidaan maalata liikaa uhkakuvia turmeltuneesta nuorisosta vanhempien konservatiivikatsojien mieliin.

Niin tai näin, Sairaan kaunis maailma on hyvä ja tutustumisen arvoinen elokuva. Eikä vähiten aidosti nuoria näytelleiden näyttelijöidensä takia. Arttu Kapulainen ja Pihla Penttinenhän saivat rooleistaan Jussi-patsaat. Myös hienosti Ippen henkisen kasvutarinan tulkinnut Joonas Bragge olisi ansainnut Jussi-palkinnon.