Pikkukylän vetonaula

Vietin jokunen viikko sitten viikonloppua perheeni kotona Nummi-Pusulassa. Äitini kertoi, että paikallislehden mukaan Pusulan kylätalolla Ahjolassa esitetään lauantaina kotimainen elokuva.

Oletin, että kyseessä on jokin amatöörituotanto, mutta puffijuttua lukiessa silmiini tarttui parikin nimeä: elokuvan on ohjannut Jarmo Lampela ja näyttelijöiden joukossa oli tuttuja nimiä, nimekkäimpänä ehkä Laura Birn (Puhdistus).

Lampela on Jussi-palkittu ohjaaja, jonka tuotantoa on Film-O-Holicissakin nostettu toistuvasti ylöspäin. Vuosituhannen taitteessa hän ohjasi peräjälkeen kiitetyt elokuvat Sairaan kauniin maailma (1997), Joki (2001) ja Eila (2003).

Tämän jälkeen Lampelan ura oli pitkään katkolla hänen keskittyessä työhönsä Aalto-yliopistossa. Tauon jälkeen ilmestyneet Miesten välisiä keskusteluja (2013) ja Nuoren Wertherin jäljillä (2013) vilahtivat teatterilevityksessä suuren yleisön ohi. Kumpainenkin keräsi teatterikierroksellaan vain muutama sata katsojaa.

Lampelan uusin elokuva Alma de Sant Pere on Espanjaan sijoittuva draama, joka kertoo vuoden 2008 pankkikriisin puhkeamisesta ja sen vaikutuksesta tavallisten ihmisten elämään. Ja tätä elokuvaa esitetään nyt Suomessa maakunnissa yksittäisnäytöksinä iltamatyylillä.

Kupla puhkesi Espanjassa

Espanjan talouskriisi kiinnosti Lampelaa aiheena omien kokemusten vuoksi. 2000-luvun puolivälissä hän harkitsi lomakämpän ostamista Barcelonasta. Sopiva kohde löytyi pian. Se oli pieni ja huonokuntoinen remonttimiehen unelma, josta hän tekikin tarjouksen. Pian tämän jälkeen Lampela sai kuitenkin kuulla, että asunnon hinta on noussut ja pian sen jälkeen hinta jo kolminkertaistui. Havainto jalostui elokuvaksi.

Alma de Sant PereHämmästyin sitä vauhtia, jolla talous voi kiihtyä. Seurasin tilannetta muutaman vuoden ajan ja samalla seurasin siellä asuvia kavereitani. Huomasin, että vauhtisokeus voi iskeä keneen vain.

Näin sen nopean rikastumisen mallin, että voit tienata muutamassa vuodessa jotain 100 000 euroa ja elää sillä huoletta seuraavat kymmenen vuotta. Kun se kupla puhkesi, nämä normaalit ihmiset, jotka olivat ihan normaaleissa töissä, tajusivat, että vaikka he tekisivät 150 vuotta töitä, he eivät ikinä saisi maksettua velkoja pankille, Lampela kertoo.

Elokuvan pääosissa nähdään espanjalaisia näyttelijöitä, mutta suomalaisista näyttelijöistä mukaan on otettu Birnin lisäksi Juha Kukkonen, Rea Mauranen ja Jyrki Nousiainen. Näyttelijöistä Birn puhuu puhdasta espanjaa – hän on ollut maassa vaihto-oppilaana ja kykeni Lampelan mukaan improvisoimaan espanjalaisten vastanäyttelijöidensä kanssa – mutta Kukkonen ja Nousiainen eivät osanneet kieltä.

Alma de Sant PereJyrki ja Juha kävelivät kuvausten aikana rannalla nappikuulokkeet korvilla ja opiskelivat. Juha oppi kielen kuvausten aikana, mutta Jyrkillä oli vain muutama kuvauspäivä. Hän huokaisi pitkään helpotuksesta, kun ne olivat ohi.

Nousiainen oli paikalla myös Ahjolan näytöksessä, jossa hän kertoi luottaneensa jälkiäänitykseen. Hän suhtautui kieliongelmaan huumorilla, mutta Lampelan mukaan vieraalla kielellä näytteleminen oli Nousiaiselle myös raskasta.

Kuvauspäivän jälkeen Jyrki oli aivan järjettömän väsynyt, koska hän ei pystynyt reagoimaan toisen näyttelijän vuorosanoihin luonnollisesti. Hänen piti etsiä oikea rytmi harjoituksissa vastanäyttelijän kanssa. Jyrki sanoi, että hän keskittyi niin voimakkaasti itsensä voittamiseen, että se meni fysiikkaan.

Haastava tapaus levittäjille

Lampelan mukaan elokuvan poikkeuksellinen levitystapa keksittiin yhdessä Ticketmasterin kanssa.

Levittäjät kokivat Alma de Sant Peren haastavaksi, koska tarina on espanjalainen ja elokuvan kielinä ovat espanja ja katalaani. Arvio oli, että se voisi mennä pienellä kangasmäärällä pari viikkoa, mutta sen pitäisi menestyä todella hyvin festareilla, jotta suomalainen yleisö kiinnostuisi siitä.

­Keväällä espanjalainen Media Luna, joka myy elokuvien esitysoikeuksia eri maiden levitysyhtiöille, otti elokuvan katalogiinsa. Lampelan mukaan Media Luna ilmoitti hakevansa Alma de Sant Perelle kansainvälistä levitystä.

Alma de Sant PereTämä tarkoitti kuitenkin sitä, ettei meillä Suomessa ollut paljon sanavaltaa siitä, mikä elokuvan festaristrategia tulee olemaan, toteaa Lampela.

Tekijät olivat jo päättäneet esittää elokuvan Suomessa vuoden 2016 aikana, kun idea yksittäisnäytöksistä syntyi. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin jälkeen esityskiertue starttasi marraskuussa Kemijärveltä.

Tässä tavassa tekijä on sitoutunut levityspuoleen. Tiedän ehtiväni 15–20 näytökseen ympäri Suomea juttelemaan yleisön kanssa, vaikka olen tällä hetkellä suhteellisen aikaa vievässä päivätyössä.

Lampela aloitti vuonna 2015 Yle Draaman päällikkönä.

Haasteena yleisön aktivoiminen

Alma de Sant Perea esitetään vain pienissä elokuvateattereissa, Pusulan Ahjolan kaltaisissa kylätaloissa tai muissa yleisötiloissa. Markkinointi hoidetaan paikallislehdissä ja somessa.

Yritämme saada paikallismediat kiinnostumaan asiasta. Jos saamme viestin perille, saamme paikalle kaikki, jotka elokuvan haluavat nähdä, sanoo Lampela.

Kevään aikana elokuvaa esitetään 24:ssä eri paikassa. Jossain vaiheessa sen on tarkoitus tulla myös isoihin kaupunkeihin, mutta levitysmalli pysyy kaikkialla samana. Valtakunnalliseen teatterilevitykseen elokuva ei tule.

Yksittäisnäytöksille pyritään löytämään parhaat mahdolliset esitystilat. Jokaisella paikkakunnalla tekijät tekevät paljon töitä, jotta salit olisivat aina täynnä. Katsojatavoite on 5 000.

Alma de Sant PereLähtökohtana oli, että näytämme elokuvaa mieluummin harvoin täysille saleilla kuin pidämme sitä parisen viikkoa päivänäytöksissä. Yhdessä Ticketmasterin kanssa iso ponnistus tulee olemaan kevät, jolloin yritämme tapahtumallistaa elokuvaa 200:n hengen saleissa.

Ainakin Pusulassa Sali oli täynnä. Erityisesti Lampelaa ilahdutti se, että katsojien ikäjakauma oli laaja ja paikalle saapuneista nuorimmat olivat iältään vain 9-vuotiaita. Heitä ei tämäntyyppisen elokuvan yleisössä yleensä nähdä.

Lampelan mukaan elokuvalevitys Suomessa on nykyään siinä tilassa, että tekijöiden pitää miettiä uudelleen, miten he saavuttavat yleisönsä.

Klassisessa tavassa levittää elokuvaa tämä on selvästi häviäjä. Siksi pohdimme siihen rinnalle toisen tavan. Tiedämme ensi syksynä, miten onnistuimme. Elokuvan näyttäminen on muuttunut siitä, kun multipleksit tulivat, ja nimenomaan multipleksien sisällä.



Lue myös